Ero sivun ”K. R. Brotherus” versioiden välillä

'''Karl Robert Brotherus''' (s. [[12. joulukuuta]] [[1880]] [[Hamina]] – [[7. heinäkuuta]] [[1949]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[valtio-oppi|valtio-opin]] [[professori]]. Hän toimi [[Helsingin yliopisto]]n valtio-opin professorina vuosina [[1924]]–1949 ja [[Helsingin yliopiston rehtori]]na [[1931]]–[[1938]].▼

Brotherus valmistui ylioppilaaksi [[1989]] Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta. Hän opiskeli sen jälkeen [[Helsingin yliopisto]]ssa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna [[1901]]. Valmistumisen jälkeen hän toimi vuosina [[1903]]–[[1909]] [[Helsingin kauppakorkeakoulu]]n maantieteen opettajana. Opettajantyönsä ohella Brotherus harjoitti jatko-opintoja, ja opiskeli mm. [[Leipzig]]issä vuosina [[1904]] ja [[1906]]. Vuonna 1906 hänestä tuli filosofian lisensiaatti ja vuonna [[1907]] hänet promovoitiin filosofian tohtoriksi. ▼

Tohtorin oppiarvon saatuaan Brotherus toimi mm. [[Suomen ylioppilaskuntien liitto|Suomen ylioppilaskunnan]] puheenjohtajana (1909–[[1910]]), [[Nuorsuomalainen puolue|Nuorsuomalaisen puolueen]] hallituksessa ([[1911]]–[[1916]]), vuonna [[1918]] perustetun [[Kansallinen kokoomus|Kansallisen kokoomuspuolueen]] valtuuskunnassa (1918–[[1922]]), kauppakoulun opettajana ([[1915]]–[[1919]]) ja Suomen virallisen tietotoimiston johtajana (1919–[[1920]]). Brotheruksella oli vuosina [[1902]]–1924 myös Helsingin yliopiston konsistorinamanuenssin virka, josta hän oli tosin eronneena jatko-opiskelunsa aikana vuosina 1903–1907.▼

Vuonna 1924 Brotherus nimitettiin Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin professoriksi. Tässä virassa hän toimi vuoteen 1949 saakka, jolloin hänestä promovoitiin vielä Helsingin yliopiston valtiotieteen kunniatohtori.▼

Yksi Brotheruksen merkittävimpiä kiinnostuksen kohteita oli [[uskonnonvapaus]]kysymys. Hän otti aktiivisesti kantaa tähän aiheeseen muun muassa ylioppilaskunnan eri järjestöissä. Vuonna 1910 Brotherus julkaisi ylioppilaiden keskusteluseuran kirjasarjassa tutkielman ''Valtio ja valtiouskonto'', jossa hän otti kantaa uskonnonvapauden puolesta. [[Valtioneuvosto]]ssakin huomattiin Brotheruksen asiantuntemus, ja hänet kutsuttiin vuonna 1919 perustetun uskonnonvapauskomitean puheenjohtajaksi. Komitean työn tuloksena syntyi ehdotus Suomen ensimmäisestä uskonnonvapauslaista, joka hyväksyttiin [[eduskunta|eduskunnassa]] ja astui voimaan vuonna [[1921]]. Brotherus jatkoi aiheen tutkimista jatko-opinnoissaan, minkä tuloksena hän julkaisi aiheesta vuonna [[1923]] laajan teoksen ''Valtio ja kirkko''. Teos käsittelee sekä uskonnonvapauskysymyksen historiaa että Suomessa säädetyn uskonnonvapauslain merkitystä.▼

Brotheruksen kirjoituksista käy varsin selvästi ilmi, että hän itse edusti [[agnostismi]]a. Hän katsoi [[Bertrand Russell]]in edustaman ns. [[Agnostinen ateismi|filosofisen agnostismin]] mukaisesti, että pyrkimys löytää todisteita kristinuskon oikeutuksesta tai jumalan olemassaolosta on mahdotonta ja siksi turhaa.<ref>[http://www.uskonnonvapaus.fi/lait/valtionuskonto.html Brotherus (1910): Valtio ja valtionuskonto.]</ref> ▼