Ero sivun ”Charles Maurice de Talleyrand” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ArthurBot (keskustelu | muokkaukset)
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: ga:Charles-Maurice de Talleyrand-Périgord; cosmetic changes
Rivi 1:
[[ImageTiedosto:Talleyrand 02.jpg|right|frame|Talleyrand]]
'''Charles Maurice de Talleyrand-Périgord''' ([[2. helmikuuta]] [[1754]] – [[17. toukokuuta]] [[1838]]) oli [[ranska]]lainen diplomaatti, joka toimi [[Ludvig XVI]]:n alaisuudessa, Ranskan Suuren vallankumouksen, direktoraatin, konsulaatin ja heinäkuun monarkian aikana. Yksi Euroopan suurimmista diplomaateista tunnettiin usein vain nimellä '''Talleyrand'''.
 
== Elämäkerta ==
Talleyrand syntyi aristokraattiseen perheeseen Pariisissa. Jalkavamman vuoksi hän ei voinut lähteä Talleyrandin herttuoiden perinteiselle sotilasuralle, vaan kirkolliselle uralle, johon häntä kannusti hänen setänsä, Reimsin arkkipiispa. Hänet vihittiin papiksi 1779 ja 1780 hänestä tuli kirkon edustaja hoviin. Tässä tehtävässään hän oli laatimassa kirkon omaisuuden inventaariota 1785 ja puolusti kirkon ikiaikaisia oikeuksia. Vuonna 1789 maallisena tunnettu Talleyrand nimitettiin Autunin piispaksi suvun vaikutusvallan ansiosta.
 
== Ranskan vallankumous ==
Vuoden 1789 valtiopäivillä hän edusti kirkkoa ja ensimmäistä säätyä. Talleyrand tuki vallankumousta ja toimi [[Mirabeau]]n kanssa kirkon omaisuuden maallistamiseksi. Hän osallistui ihmisoikeuksien julistuksen kirjoittamiseen ja ehdotti kirkon alistamista valtiolle (''Constitution civile du clergé'') ja otti vastaan valan kahdelta ensimmäiseltä perustuslailliselta piispalta, vaikka joutuikin itse eroamaan paavi [[Pius VI]]:n julistettua hänet kirkonkiroukseen.
 
Rivi 16:
Maaliskuussa 1804 Talleyrand oli mahdollisesti mukana Bourbon-suvun [[Louis Antoine de Bourbon-Condé]]n kaappauksessa ja teloituksessa, mikä johti ulkomailla Napoleonin vallan oikeutuksen heikkenemiseen. Napoleon syytti häntä tapauksesta, mihin syytöksiin yhtyi myös [[François-René de Chateaubriand|Chateaubriand]].
 
== Ranskan keisarikunta ==
Toukokuussa 1804 Napoleon nimitti Talleyrandin suurkamariherraksi ja keisarikunnan varaelektoriksi. Vuonna 1806 hänestä tehtiin Beneventon ruhtinas (tai Bénévent). Hän oli [[Tilsitin rauha]]n [[Preussi]]n tylyä kohtelua vastaan ja lohdutteli Preussin kuningatarta, mikä paransi hänen mainettaan Euroopan hoveissa. Hän erosi ulkoministerin virasta 1809 vastustaessaan Ranskan–Venäjän liittoa ja erimielisyydet keisarin kanssa kärjistyivät kulminoituen Napoleonin Venäjän-retken johdosta 1812. Hän otti osaa Erfurtin konferenssiin ja sanotaan Aleksanteri I:n muuttaneen mielipidettään Napoleonista Talleyrandin ansiosta. Aleksanteri pelkäsi Ranskan mahtia, mutta ihaili maan moderneja instituutioita ja tahtoi uudistaa maataan. Talleyrandin väitetään vakuuttaneen Aleksanterille Napoleonin olevan uhka Euroopalle ja Venäjän tulisi vastustaa tätä.
 
Talleyrand alkoi hyväksyä lahjuksia vihamielisiltä mailta, Venäjältä ja Itävallalta Napoleonin salaisuuksia vastaan. Hän kyllästyi Napoleonin jatkuvaan vallanhimoon ja pelkäsi tämän ajavan Ranskan perikatoon. Hänen kampanjointinsa Espanjan sotaa vastaan sai Napoleonin vakuuttuneeksi että Talleyrand juoni häntä vastaan. Napoleon ei kuitenkaan toiminut häntä vastaan, koska ei pitänyt sitä vaivan arvoisena ja nimitti Talleyrandia "paskaksi silkkisukassa" (''la merde dans un bas de soie'').
 
== Myöhemmät vaiheet ==
Kun Napoleonin oli syösty vallasta ja [[Ludvig XVIII]] astui valtaistuimelle huhtikuussa 1814, Talleyrand oli yksi Bourbon-suvun restauraation alullepanijoista. Hän oli Ranskan pääneuvottelija [[Wienin kongressi]]ssa ja allekirjoitti Pariisin sopimuksen. Hänen ansiostaan sen ehdot olivat Ranskalle hyvin edulliset. Aluksi päätöksiä tekivät vain suurvallat; [[Itävallan keisarikunta|Itävalta]], [[Yhdistynyt kuningaskunta]], [[Preussi]] ja [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]. Talleyrandin vaatimuksesta myös Ranska ja Espanjan otettiin mukaan takahuoneisiin. Ranska sai pitää 1792 rajansa ja sai [[Avignon]]in ja Salmin, jotka olivat olleet itsenäisiä vallankumouksen alkaessa. Kuitenkin Preussi sulautti itseensä pienemmät Saksan ruhtinaskunnat, ja sen armeijat tulivat Ranskan rajalle.
 
Napoleonin pako vankeudesta Elban saarelta sadaksi päiväksi 1815 oli tappio Talleyrandin diplomaattisille ponnisteluille; seurannut rauhansopimus oli vähemmän suotuisa, mutta Ranskalle oli onneksi, että Kongressi oli jo saavuttanut päätöksensä. Talleyrand erosi virastaan saman vuoden syyskuussa ja jäi vanhemman valtiomiehen rooliin. Kun [[Ludvig Filip]] nousi valtaan heinäkuun vallankumouksessa 1830, Talleyrand nimitettiin lähettilääksi Britanniaan, jossa hän oli vuosina 1830–1834. Hän pyrki vahvistamaan Ludvig Filipin vallan oikeutusta ja ehdotti 1830 Alankomaiden kapinan jälkeen Etelä-Alankomaiden jakoa Britannian suojelemaan Antwerpenin vapaavaltioon ja Ranskaan liitettävään osaan, johon kuuluisi Brysselin kaupunki.
 
== Lapset ==
 
Talleyrandilla ei ollut laillisia lapsia, mutta [[Charles-Joseph de Flahaut]] tunnustetaan yleisesti hänen pojakseen. Myös taidemaalari [[Eugène Delacroix]]ia epäillään Talleyrandin jälkeläiseksi, joskin tätä tutkineet historioitsijat epäilevät asiaa. Hänellä on myös kaksi mahdollista tytärtä. Naimisissa hän oli Catherine Worlée Grandin kanssa.
 
Talleyrand kuoli 17. toukokuuta 1838 ja haudattiin tilalleen Château de Valençay'hin.
{{Link GA|fr}}
 
[[Luokka:Ranskan historia|Talleyrand, Charles Maurice]]
 
{{Link GA|fr}}
 
[[bg:Шарл Морис дьо Талейран]]
Rivi 45 ⟶ 44:
[[eo:Charles-Maurice de Talleyrand]]
[[fr:Charles-Maurice de Talleyrand-Périgord]]
[[ga:Charles-Maurice de Talleyrand-Périgord]]
[[ko:샤를모리스 드 탈레랑페리고르]]
[[it:Charles Maurice de Talleyrand-Périgord]]