Ero sivun ”BCS-teoria” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Teroh (keskustelu | muokkaukset)
p Sähkönvastus häviää vain suprajohteissa, kaikki metallit eivät ole suprajohteita matalissakaan lämpötiloissa
Rivi 1:
'''BCS-teoria''' antoi ensimmäisen mikrotason selityksen [[resistanssi|sähkövastuksen]] häviämiselle matalissa [[lämpötila|lämpötiloissa]] (kts. [[suprajohtavuus|suprajohteissa]]) ja muille siihen liittyville ilmiöille. Teoria on saanut nimensä esittäjiensä [[John Bardeen]]in, [[Leon Neil Cooper]]in ja [[John Robert Schrieffer]]in mukaan.
 
Yksinkertaisesti esitettynä BCS-teoria tarkastelee [[elektroni]]a [[kide|kiteessä]]. Negatiivinen elektroni vetää lähellään olevia positiivisia [[ioni|ioneja]] puoleensa. Syntynyt positiivinen varaus taas vetää jotain lähellä olevaa elektronia puoleensa ja näin kahden elektronin välille on syntynyt kytkentä. Elektroniparia kutsutaan [[Cooperin pari]]ksi ja se käyttäytyy kuten yksi hiukkanen niin kauan kuin kytkentä säilyy. Tämä kytkentä on lepotilassa mahdollinen vain jos elektronit kulkevat samalla nopeudella vastakkaisiin suuntiin. Kytkennän purkaminen vaatii [[energia]]a. Normaalilämpötiloissa kiteen [[lämpövärähtely]]t antavat tämän energian ja kytkentä ei silloin ole havaittavissa.