Ero sivun ”Kemiallinen evoluutio” versioiden välillä

'''Kemiallinen evoluutio''' tarkoittaa [[elämä]]nkäsitystä, syntyäjonka edeltänyttämukaan molekyylijärjestelmienelottomassa kehitystäluonnossa elottomastatapahtuneet aineestakemialliset asteittainreaktiot eläväksiolisivat johtaneet molekyylijärjestelmien asteittaiseen kehitykseen ja lopulta [[soluelämä|elävän]]ksi solun syntyyn. Kemiallisella [[evoluutio]]lla voidaan viitata myös [[alkuaine|alkuaineiden]] syntyyn. Vaikka muun muassa [[Millerin koe|Millerin kokeen]] tyyppisissä kokeissa on onnistuttu tuottamaan muutamia [[aminohappo|aminohappoja]], kemiallisenkemiallisesta evoluutionevoluutiosta tarkkaaei järjestystävarsinaisesti eiole tiedetämitään todisteita. Laboratoriossa ei myöskään ole onnistuttu tuottamaan elämän vaatimia [[polymeeri|polymeroituneita]] [[makromolekyylejä| makromolekyylejä]].

Elävän solun keskeiset elementit ovat [[lipidi]]pitoinen [[solukalvo]], ja tietyn mallin mukaan rakentuneetrakennetut [[geeni]]t ja [[entsyymi]]t, jotka ovat lähinnä [[proteiini|proteiineja]]. koskaKoska solussa jokainen näistä kolmesta elementistä on riippuvainen kahdesta muusta, einiiden osataomalakiselle sanoasynnylle missäon järjestyksessä kemiallinen evoluutio olisilooginen tapahtunuteste. KolmeKemiallisesta kemiallisenevoluutiosta evoluutionon useinkuitenkin esitettyäpyritty teoriaamuotoilemaan ovaterilaisia teorioita: [[Rikki-rautamaailma|aineenvaihdunta ensin]]-, [[lipidimaailma]]- ja [[RNA-maailma]],-teoria. jotkaNäistä kukin painottavat yhdenpainottaa solun yhden peruselementin tärkeyttä kemiallisessa evoluutiossa, jossajonka syntyiväitetään ensinjohtaneen [[esisolu]]n syntyyn, sittenjosta varsinainen solu. olisi kehittynyt. Näitä perusteorioita yhdistellään tutkijoiden esityksissä erilaisiksi sekamalleiksi.

ElämänVäitetyn elämän synnyn historia on vaikeasti tutkittava aihe,. koska elämänElämän synnyn ajaltaajoilta ei ole säilynyt kokonaisia kivikerrostumia, joita tutkimalla saataisiin selvitettyä tuolloin vallinneita olosuhteita. Tätä teoriaaTeoriaa on vaikea tutkia ja todistaa, koska kemiallisenmahdolliset evoluution mahdollisetvarhaiset molekyylit ovat joka tapauksessa hajonneet aikoja sitten. Laboratoriossa kemiallista evoluutiota ei voi kokonaisuudessaan tutkia, koska sen uskotaan vaatineen miljoonia vuosia.

Elämän synty pohjautuivaatisi hiiltä sisältävien molekyylien ketjuuntumiseenketjuuntumisen, polymeraatioonpolymeraation. OnOnkin ajateltu, että alkeellista elämää muistuttaision edustanut suuri molekyyli, joka osaa tuottaa kopioita itsestään. [[Itseään kopioiva molekyyli]] yleistyisi ja kehittyisi mutaatioiden kautta muunlaisiksi molekyyleiksi,. Näistä kahdesta joistamuodostuisi yhdessäsitten tulisiyhden solun toiminnallinen ydin. Tätä kemiallinen kemiallistaKemiallista evoluutiota ei ole kyetty tutkimaan laboratoriossa taieikä fossiililöydöinsiitä ole fossiililöytöjä. Se on vain olettamus kehityssarjasta elottomien molekyylien ja elävän solun välillä. Toistaiseksi eiEi osata sanoa, miten yksinkertaiset eloperäiset[[orgaaninen|orgaaniset]] molekyylit olisivat järjestyneetjärjestäytyneet elämän tarvitseviksiedellyttämiksi, valtaviksi suurmolekyyleiksi.

EnsimmäisetEnsimmäisten eläväteliöiden eliötväitetään syntyivätsyntyneen noin 3,5–3,9 miljardia vuotta sitten, ehkä jo aiemmin. Näin ollen elämää olisi ollut maapallolla ainakin 85 prosenttia sen historiasta. EnsimmäisetEnsimmäisten eliöteliöiden muistuttivatajatellaan muistuttaneen bakteereita.

Tutkijoiden mukaan elämän synty elottomasta aineesta saattoi tapahtua kolmessa vaiheessa. Ensin syntyi elottomassa luonnossa tulivuorenpurkausten,monomeerisiä elämän perusmolekyylejä. Tämä salamientapahtui, säteilynkun katalysoiminaveteen monomeerisiäliuenneet elämänyhdisteet perusmolekyylejäkatalysoituivat veteentulivuorenpurkausten, liuenneistasalamoiden ja säteilyn yhdisteistävaikutuksesta. Tämän jälkeen monomeerimolekyylit ketjuuntuivat, ja syntyi polymeerimäisiä entsyymejä ja geenejä. Ensimmäiset entsyymit ja geenit saattoisaattoivat koostua RNA:sta., Neja ne saattoivat olla öljymäisten lipidipisaroiden sisällä. Vähitellen nämä pisarat, [[esisolu]]t, kehittyivät kemiallisessa evoluutiossa soluiksi. Ne pisarat, jotka kykenivät tuottamaan osasiaanomia osiaan ja säilyttämään tasapainossa parhaiten, selvisivät.

Kemiallisen evoluution arvellaan tapahtuneen laajimmin hyväksytyn teorian mukaan [[RNA]]:n pohjalta. RNA olisi ehkä [[lipidi]]pisaran sisässä jonkin [[katalyytti|katalyytin]] avulla pystynyt aloittamaan [[valkuaisainesynteesi]]n, joka olisi tuottanut vähitellen kaikki noin 3 000 tarvittavaa yksinkertaisen bakteerisolun valkuaista. Jossain vaiheessa RNA olisi tuottanut [[DNA]]:n jakautumisessa auttavattarvittavat entsyymit. RNA-maailma-teoria on kuitenkin vielä puutteellinen ja sitä tukemaan on ehdotettu useita sekamalleja, joihin liittyy muun muassa aineenvaihdunta ensin -teoria.

RNA:n osasia on kyetty tuottamaan laboratoriossa, samoin lyhyitä RNA:n pätkiä {{lähde}}. Joitain valkuaisaineiden osasia, aminohappoja, on myös kyetty tuottamaan.

Elämän perusosasten, aminohappojen on jo pitkään ajateltu syntyneet muinaisissa hapettomissa oloissa yksinkertaisista elottomista molekyyleistä, joiden välillä tapahtui kemiallisia reaktioita lämmön, sähköpurkausten ja katalyyttien edistäessä energialleen niiden syntyävaikutuksesta. Aminohappojen synty vedestä, hiilidioksidista,ja ymhiilidioksidista sähkön ja kuumuuden vaikutuksesta todistettiinosoitettiin oikeaksimahdolliseksi [[Millerin koe|Millerin kokeessa]] 50-luvulla. Myöhemmin Millerin tyyppisissä kokeissa ei kuitenkaan ole onnistuttu tuottamaan elottomasti edes riittäviä määriä DNA:n emäksiä tai [[deoksiriboosi]]a, joka on solun geenien, DNA:n runkosokeri.

On kiistelty muun muassa siitä, kumpi elämän perustoimijoista, [[geeni]]t vai [[proteiini|valkuaisaineet]], syntyivätovat syntyneet ensin. Elävässä solussahan geenin synty vaatii valkuaisaineita mutta toisaalta valkuaisten synty vaatii geenejä. ElämänNäin alkukehityksenollen uskotaanelämän olleenomalakinen aluksi hidasta, mutta nopeutuneen, kun tehokas valkuaisia tuottavasynty systeemion oliloogisesti syntynytmahdotonta.