Ero sivun ”Reininkulta” versioiden välillä

Maan pinnalla Wotan ja Loge sanovat Alberichille, että tämän on annettava vapautensa pantiksi kultahippuaarteensa, Tarnhelmin ja sormuksen. Alberich sanoo kiukkuisena, että he ovat aivan yhtä paljon varkaita kuin hänkin, mutta se ei estä Wotania riuhtaisemasta sormusta Alberichilta. Alberich kiroaa raivoissaan sormuksen (Nytkö olen vapaa, todella vapaa?). Kun jumalat ovat palanneet takaisin, jättiläiset suostuvat palauttamaan Freian Alberichin kulta-aarretta vastaan vain jos se ylettyy Freian pituuteen asti. Jumalat kasaavat valtavan kultakasan Freian eteen, kulta riittää reilusti, mutta silti Fasolt näkee vielä häivähdyksen Freian hiuksista, Tarnhelm-kypärän on ne verhottava, vielä Fasolt näkee Freian silmän loisteen, sormuksen on se peitettävä mutta Wotan ei suostu antamaan sormusta, ("Jätä minut rauhaan, sormusta en luovuta!) mutta silloin maan jumalatar Erda saapuu paikalle ja varoittaa Wotania, että kirottu sormus aiheuttaisi tuhon jumalille (Varo, Wotan, varo!) Erda katoaa ja Wotan suostuu antamaan sormuksenkin. Jättiläiset kiistelevät sormuksesta, kunnes Fafner tappaa Fasoltin ja ottaa kullan, sormuksen ja Tarnhelmin mukaansa. Kirous on näyttänyt voimansa, Donner karkottaa usvan (Heda, heda, hedo!) ja Froh luo sateenkaarisillan jättiläisten rakentamaan linnoitukseen, jonka nimeksi Wotan antaa Valhalla. OrkestistaOrkesterista soi enteellisesti Miekan motiivi. Kukaan ei kuule Reinintyttärien valitusta Reininkullan perään.