Versio 31. elokuuta 2008 kello 10.14 muokkaa Lab-oratory (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 16 415 muokkausta 0 + AWB ← Vanhempi muutos		Versio 5. huhtikuuta 2009 kello 22.16 muokkaa kumoa SeppVei (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 25 028 muokkausta Kirjallisuutta, sen perusteella lisää tekstiä, rakenne Uudempi muutos →
Rivi 1: {{Suomen metsien kasvupaikkatyypit}} '''Keidassuo''' eli '''kohosuo''' on [[suo]]yhdistymätyyppi, jossa suon keskusta on sen reunaosia (laiteita) ja ympäröivää kivennäismaata korkeammalla. Suomessa keidassoita on pääasiassa [[Etelä-Suomi\|Etelä-Suomessa]] ja ~~Pohjanmaan~~[[Pohjanmaa]]n rannikolla. ==Keidassuon tyypit ja suon rakenne== Keidassuot jaetaan pinnanmuotojensa perusteella kolmeen tyyppiin.: ~~Laakiokeitaittein~~laakiokeitaittein keskiosa on tasainen ja reunaluisu jyrkempi kuin kilpikeitailla, jotka ovat enemmän kuperia. ~~Kolmas~~ ~~tyyppi~~Keidassuon suurmuotoihin kuuluu myös laide, vaikkakin keskusta on ~~viettokeidas~~keitaan pääosa. Keidassuon keskusta eli tasanne on pääasiassa [[neva (suotyyppi)\|nevaa]]. Keskustaa ympäröi reunaluisu, joka on kuivahkoa [[räme]]ttä. Keidassuon laiteilla on yleensä reheviä rämeitä ja [[korpi]]a. Keidassuon märkiä painanteita nimitetään ''kuljuiksi'' ja niihin saattaa muodostua pieniä [[lampi]]a. Rämemättäät eli ''kermit'' erottavat kuljut toisistaan. Kermit ja kuljut esiintyvät kohtisuoraan veden virtaussuuntaa vastaan. Kilpikeitaissa ne ovat siksi yleensä kosentrisesti eli suon korkeimman kohdan ympärillä. Eksentrisessä eli maastonmyötäisessä keidassuossa ne taas ovat yhdensuuntaisia. ''Allikko'' on kohosuolla oleva ~~isohko~~ avovetinen vesiallas, kooltaan muutamasta metristä aina sataan metriin. Keidassuon keskusta saa vettä ja ravinteita vain [[sade\|sateesta]], mutta laiteet myös kivennäismaalta. Keidassuo on siksi olemukseltaan [[ombrotrofinen]],. ~~viljavammat~~Viljavammat suotyypit, esimerkiksi [[letto\|letot]] ja korvet, ovat taas [[minerotrofinen suo\| minerotrofisia]] eli saavat vetensä suota ympäröiviltä alueilta. ==Kasvit ja eläimet== Keidassuon ombrotrofisuus näkyy runsaasti elektrolyyttejä tarvitsevien kasvien vähäisyytenä, vaatimattomampia lajeja on sen sijaan runsaasti. Niihin kuuluvat muun muassa erilaiset varvut, jotkut [[sarat]], [[suopursu]] sekä [[rahkasammal]]. Keidassoiden mättäillä saattaa kasvaa [[jäkälä]]ä. Kermeillä voi kasvaa puita ja rämekasvillisuutta, kuljuja peittää rahkasammal ja niillä kasvaa saraa. Ns. ruoppakuljuja peittää lahonnut rahkaturve eli ruoppa. Keidassuon [[linnut\|pesimälinnusto]] on tavallisesti niukka. Tavallisimmat lajit ovat [[niittykirvinen]], [[keltavästäräkki]], [[kiuru]], [[metsäkirvinen]], [[liro]], [[kapustarinta]] ja [[kurki]]. Tyypillisiä mutta harvalukuisia ovat muun muassa [[isolepinkäinen]], [[riekko]], [[tavi]] ja joillakin soilla yhdyskunnissa pesivät pesivät [[lokit]]. Rivi 17 ⟶ 21: * [[Valkmusan kansallispuisto]] == ~~Kirjallisuuta~~Kirjallisuutta == * Ojala, ~~Pentti:~~P. 1986. ''Elämää keidassuolla''. Julkaisija: Weilin+Göös~~. 1986~~. ISBN 951-35-3702-1. * Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I., Rapeli M. 1978. Suoaapinen. Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto, ss. 30-36. {{Suomen suot}}

Ero sivun ”Keidassuo” versioiden välillä