Ero sivun ”Olav Kyrre” versioiden välillä

'''Olav Kyrre''' (n.[[1050]]–[[1093]]) oli Norjan kuningas 1067–1093. Olav oli Norjan kuninkaan [[Harald Ankara]]n poika, ja hän seurasi isäänsä valloitusretkelle [[Englanti]]in vuonna [[1066]]. Harald kuitenkin kaatui [[Stamfordin sillan taistelu]]ssa ja Olavkin pelastui vain pakenemalla. Hänen onnistui palata Norjaan, missä hänestä tuli veljensä [[Magnus Haraldsson]]in kanssahallitsija ja sai vastuulleen valtakunnan itäosan. Magnus kuoli vuonna [[1069]], jolloin Olav alkoi hallita yksin aina kuolemaansa, vuoteen 1093 asti. Hänen aikanaan maa eli suhteellisen rauhassa ja [[kristinusko]] levisi tasaisesti. Olavin hallituskaudella maa jaettiin pysyviksi hiippakunniksi, joiden ympärille [[Bergen]]iin, [[Oslo]]on ja [[Nidaros]]iin (nykyään [[Trondheim]]) alkoi kasvaa kaupunkeja. Näistä Nidaros oli pääkaupunki, johon haudattiin Norjan kuninkaat [[Olavi Pyhä]]stä lähtien. Saagat kertovat kuninkaan olleen iloinen ja sävyisä juomaveikko ja että hänen aikanaan tulivat yhteispidot yleisiksi kauppakaupungeissa. Hänen sisarensa Ingegerd meni naimisiin [[Tanska]]n kuninkaan Olavi Sveninpojan kanssa. Myöhempi kuningas [[Maunu Paljassääri]] oli Olav Kyrren poika.

 

[[Luokka:Norjan kuninkaat]]