Ero sivun ”Neuvostoliitto” versioiden välillä

== Liikenne ==

[[Kuva:Locomotive VME.jpg|250px|left|thumb|Neuvostoliittolainen VME1-250 Koplissa, Virossa.]]

Neuvostoliitossa oli rautateitä kaikkiaan 138 000 km (yhdysvaltojen jälkeen toisena; vuonna 1913 59 000 km), josta oli sähköistettyjä 38 000 km, ja maanteitä yli 1,5 miljoonaa km, josta kestopäällystettyjä 630 000 km (vuonna 1940 143 000 km). Maan läntiset osat olivat liikenteellisesti kehittyneimpiä, rautatieverkko oli tihein (taajin Ukrainassa) ja tiestö korkeatasoisinta, mutta joki- ja putkojohtokuljetukset vähäisiä. Itään ja pohjoiseen mentäessä lisääntyi muun muassa öljyn ja kaasun putkijohtokuljetus, rautateitä rakennettiin jatkuvasti ja tiestöä parannettiin. Siperian, Kazahstanin, Keski-Aasian ja kaukoidän liikenneverkko oli silti vielä vajavainen; Siperian rata oli ylikuormitettu, maantie- ja jokiliikenne olivat kehittymättömiä. Pohjoisimma seudut olivat lentoyhteyksien varassa. Vuonna [[1982]] valmistui 3145 kilomtetriä pitkä Bailakin–Amurin rata. Autoja maassa oli suhteellisen vähän (vuonna 1974 6,8 milj.), ja suurin osa niistä oli kuorma-autoja. Metrot iku rakennettu Moskovaan, Leningradiin, Kiovaan, Tbilisiin, Bakuun, Harkovaan ja Taškentiin. </br>

Eri kuljetusmuotojen osuus rahtiliikenteestä oli seuraava: rautatiet 63 %, meri- 17 %, putkijohto- 9 %, auto- 6 % ja jokikuljetukset 4 %. Rautateiden osuus matkustajaliikenteestä oli 44 % (vuonna 1913 91 %). 1970-luvulla olivat nopeimmin kehittyneet halvimmat yhteydet: putkijohto- ja merikuljetukset (Kaspianmeri mukaan luettuna). Yhdistämällä toisiinsa jokia kanavilla oli muodostettu yhteinänen jokiverkko, jota pitkin pääsi purjehtimaan [[Vienanmeri|Vienanmereltä]] [[Mustameri|Mustallemerelle]]. Sisävesiteitä oli Neuvostoliitossa yhteensä 146 000 km, josta kanavia yli 6000 km. Lastia sisävesillä kuljetettiin vuonna 1974 452 miljoonaa tonnia (v. 1913 35 milj. tonnia). Lentoliikenteellä oli matkustajakuljetuksissa (v. 1974 90,5 milj.) huomattava merkitys (15 %). Maan lentoreittien kokonaispituus oli n. 630 000 km. Tärkein lentoliikenteen solmukohta oli Moskova, jossa oli kolme suurta lentokenttää (suurin Domodedovo). </br>

Neuvostoliitto oli maailman johtavia merenkulkumaita (kauppalaivasto 18,1 milj. bruttotulo v. 1974 kuudenneksi suurin). Sen alukset kuljettivat vuonna 1974 rannikkoliikenteessä n. 85 milj. tonnia tavaraa sekä kaikkiaan yli 49 milj. matkustajaa. Maassa oli 60 huomattavaa satamaa, joista suurimmat olivat Mustalla- ja Asovanmerellä tankkilaivojen tukikohta Novorossijsk sekä Odessa (20 milj. tonnia) ja Batumi, Kaspianmerellä (pääasiassa öljykuljetuksia) Astraham ja Baku, Itämerellä Leningrad (14 milj. tonnia), Riika ja Klapeda, Tyynellä valtamerellä Vladivostok ja Nahodka sekä Pohjoisellä jäämerellä Arkangeli ja ainoa jäätymätön suursatama Murmansk. Vuonna [[1935]] avattiin liikenteelle Koilisväylä eli Pohjoinen meritie (Arkangeli–Vladivostok), joka oli tärkeä pohjoisten seutujen rahtiliikenteelle. Se oli purjehduskelpoinen jäänsärkijöiden avulla 70-120 vuorokautta vuodessa. </br>

Matkailu oli 1970-luvulta lähtien Neuvostoliitossa voimakkaassa nousussa. Valtaosa oli kuitenkin kotimaan matkailua; ulkomaalaisia kävi maassa vuonna 1974 3,4 miljoonaa, heistä 60 % [[SEV]]-maista. Suosituimmat turistikohteet olivat Mustanmeren rannikot (Sotši, Kim, Batumi yms.), Moskova ja Leningrad.