Ero sivun ”Shay” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Luokka ”Veturit ja junayksiköt” poistettu (käyttäen HotCat-työkalua). |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 17:
Tasaisilla raiteilla Shayt vetivät jopa 2000 tonnin junia. Niiden nousukyky oli legendaarinen: ne nousivat jopa 100 promillen (100 mm nousu kiskometriä kohti) mäkiä tyhjän junan kanssa ja jopa 60 promillen (60 mm nousu kiskometriä kohti) nousuja useiden satojen tonnien juna perässään; tämä on liki uskomaton saavutus, kun jo 15 promillen nousu katsotaan normaali- tai leveäraiteisilla radoilla ylijyrkäksi; esimerkiksi Pollarin mäki [[Vilppula]]ssa on vaikea paikka jopa kolmen veturin vetämälle 88 akselin tavarajunalle, vaikka sen nousu on "vain" 12,5 promillea; samoin Helsinki - Hyvinkää -radalla tarvittiin ennen väkivahvojen [[Dr12]] -linjaveturien tuloa [[työntöveturi]]a Helsingistä lähtöä varten, vaikka radan nousu on vain 2 promillea.
Shay-veturien ongelma oli voimansiirron meluisuus ja melko alhainen huippunopeus; Shayt olivat vääntökoneita. Myös ongelmana oli kiskojen kuluminen kaarteissa epätasaisesti Shayn epäsymmetrisen voimansiirron takia.
Shayta sanottiin joskus "puolihammasrataveturiksi": siinä ei ollut [[hammasrata]]laitteistoa, mutta vaihteistojen hammaspyörät akseleissa kuluivat yleensä vauhdilla ottaessan kiinni radalla olleisiin oksiin ja kiviin.
Rivi 22 ⟶ 24:
Silti Shayt olivat aikakautensa ennätyksen tekijöitä: kitkavetureita, jotka nousivat kaltevuuksista joihin yleensä tarvittiin hammasrata tai vaijeriveto.
115 Shay-veturia on säilynyt jälkipolville. Museoitujen lisäksi lukuisia on kunnostettu ajokuntoon.
Muitakin vastaavia ratkaisuja keksittiin, kärjessä Heisler ja Climax. Näitäkin vetureita on säilynyt muutama yksilö. Heisler-veturissa oli myös kardaaniakseli, mutta sen neljä sylinteriä oli sijoitettu V-asentoon kuin auton moottorissa.
| |||