|
'''Ympäristöliike''' on [[ympäristönsuojelu]]n hyväksi toimiva kansanliike.<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref>
{{lähteetön}}
'''Ympäristöliike''' eli '''vihreä liike''' on joukkoliike, jonka tavoitteiden keskiössä ovat ympäristöasiat.
== Historiaa Suomessa ==
[[Anto Leikola]] kuvaa vuoden luontokirja 2008 -palkinnon saanessa ympäristöliikkeen historiaa käsittelevässä kirjassa [[Laulujoutsenen perintö]] liikkeen historiaa näin: "Suomen ja koko Pohjolan luonnonsuojeluaatteen lähtölaukauksena pidetään usein kuuluisan tutkimusmatkailija [[A.E.Nordenskjöld]]in kirjoitusta, joka julkaistiin [[1880]] kreivi [[Per Brahe]]n muistojulkaisussa..." Tuon kirjoituksen otsikko oli "Ehdotus valtiopuistojen perustamiseksi Pohjoismaihin".
Suomen luonnonsuojeluaatteen lähtölaukauksena on usein pidetty tutkimusmatkailija [[A.E.Nordenskjöld]]in kirjoitusta "Ehdotus valtiopuistojen perustamiseksi Pohjoismaihin" vuodelta [[1880]].<ref>Anto Leikola teoksessa Laulujoutsenen perintö</ref> Nordenskjöldin jälkeen kasvitieteen professori [[J.P.Norrlin]] kirjoitti vuonna [[1898]] harvinaisten lajien suojelusta ja pienten yksityisten rauhoitusalueen perustamisesta.
Ensimmäiset suojeluyhdistykset oli kuitenkin jo perustettu ennen tätä. Muun muassa [[Sakari Topelius]] perusti [[Helsinki]]in jo vuonna 1870 lintujen suojeluun pyrkineen yhdistyksen. Vuonna 1880 näissä yhdistyksissä oli Anto Leikolan mukaan jo 30 000 jäsentä. Topelius oli aktiivinen myös perustettaessa vuonna [[1984]] [[Helsingin eläinsuojeluyhdistys]]tä.
== Vihreä liike ==
Myös [[Santeri Alkio]]n ajattelussa [[maahenki|maahengestä]] on paljon näkyvissä nykyaikaisen ympäristöliikkeen ideologiaa. [[Juha Kuisma]] ja [[Alpo Rusi]] kuvaavat tätä Alkion yhtä keskeisimmistä termeistä vuonna 1980 ilmestyneessä kirjassaan Avaus äärikeskustaan näin: "Se oli eräänlainen nykykielen ekologinen muunnos maailman hengestä. Maahenkeen sisältyi vahva sivistyksellinen ote, viljely miellettiin sananmukaisesti kulttuuriksi. Maahenki ymmärsi maanviljelyn maanhoitona, elämänmuotona, eikä liiketaloudellisena ansaitsemiskeinona." Alkio uskoi teollistumisen ja kaupungistumisen aiheuttaneen laajoja ongelmia ja näki ratkaisuna suurkeskusten hajottamisen ja palaamisen maalle "viljelemään ja varjelemaan".
1970-luvulla yhteiskunnan vahvan politisoitumisen aikana myös ympäristöliikkeen sisällä alkoi näkyä Suomessa ja muualla Euroopassa pyrkimyksiä oman puolueen perustamiseen. Tämä kohtasi suurta vastustusta ja sen arveltiin johtavan liikkeen vaikutusvallan marginalisoitumiseen.
[[Suomi|Suomessa]] vihreän puolueen syntyminen alkoi kuitenkin hahmottua [[1979]], jolloin syntyi kansanliike [[Koijärvi|Koijärven]] lintujärven suojelemiseksi. Löyhästä [[organisaatio]]staan ja aktiivijoukon vähäisyydestä huolimatta liike sai jo vuoden [[1983]] vaaleissa eduskuntaan kaksi kansanedustajaa. Osin juuri eduskunnan vihreiden taustajärjestöksi perustettiin [[1987]] [[Vihreä liitto]], joka aluksi toimi yhdistyksenä, mutta vuonna [[1988]] rekisteröityi puolueeksi<ref>[http://www.vihreat.fi/fi/node/26 Vihreä liitto]</ref>.
Toisin kuin eräissä muissa maissa liikkeen kannatuksen kasvu on Suomessa jatkunut niin [[Eduskuntavaalit|eduskunta-]] kuin [[Kunnallisvaalit|kunnallisvaaleissa]]. Muissa puolueissa toimivat ympäristöliikkeen kannattajat kritisoivatkin usein Vihreitä juuri ympäristötietoisten voimien imemisestä muista puolueista.
Kiistat järjestäytymistavasta ja perinteiseen [[puolue]]muotoon suhtautumisesta ovat jäytäneet vihreää liikettä myös muissa maissa. Vihreä puolue nousi poliittisesti näkyvään asemaan ja muun muassa parlamenttiin ensiksi [[Saksan liittotasavalta|Saksan liittotasavallassa]], jossa myös vihreät-nimitys (Die Grünen) vakiintui. Saksan vihreiden nousu kuitenkin pysähtyi [[1980-luku|1980-luvulla]] sisäisiin vaikeuksiin, kuten jyrkkien [[Fundamentalismi|fundamentalistien]] ja yhteistyöhakuisempien reaalipoliitikkojen jatkuvaan kiistelyyn.
Vihreään liikkeeseen liittyvinä kansalaisjärjestöinä voi nykyään pitää muun muassa [[Suomen luonnonsuojeluliitto|Suomen luonnonsuojeluliiton]], [[Maan ystävät|Maan ystäviä]] ja useita muita luontojärjestöjä.
==Kritiikki Lähteet ==
Tunnetun toimittajan [[Aarno Laitinen|Aarno Laitisen]] mukaan vihreä liike on alun perin Stasin alkuunpanema pehmeän terrorin järjestö, joka ryhtyi vastustamaan teiden, rautateiden, satamien, ydinvoiman ja kaiken energiantuotannon rakentamista. Laitisen mukaan [[DDR|DDR:n]] tiedustelupalvelu [[Stasi]] alkoi jo [[1970-luku|1970-luvulla]] kyllästyä ylläpitämiinsä terroristijärjestöihin, sillä ne aiheuttivat vain vahinkoa. [[Baader-Meinhof]] ja [[Punainen armeijakunta|Punaiset armeijakunnat]] eivät herättäneet myötätuntoa eikä niiden terrori pannut polvilleen [[Saksan liittotasavalta]]a. Liike siirtyi myöhemmin opiskelijoiden mukana Suomeen.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=[[Aarno Laitinen]] | Otsikko=Poliittinen lahjonta | Julkaisu=Iltalehti | Ajankohta=31.8.2008 | Vuosikerta= | Numero= | Sivut=22 | Julkaisupaikka= | Julkaisija= | Selite= | Tunniste= | www=http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200805307726081_ko.shtml | www-teksti= | Tiedostomuoto=html | Viitattu=5.6.2008 | Kieli=suomi }}</ref>
==Viitteet==
{{Viitteet}}
[[Luokka:Ympäristönsuojelu]]
[[da:Miljøbevægelse]]
| 