Ero sivun ”Kaarle Wärri” versioiden välillä

4 196 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
 
Kotipitäjästä Wärrin vaikutuspiiri laajeni kotimaakuntaan. Pöytyän ja koko Varsinais-Suomen sivistyselämässä oli tuskin ainoatakaan merkittävämpää aloitetta, jota hän ei olisi ollut alkuun panemassa tai ajamassa. Hän oli oman kunnan kansakoulun lisäksi perustamassa mm. Turun Suomalaista Lyseota, Huittisten ja Paimion kansanopistoja sekä suomenkielistä sanomalehteä Turkuun. Hän kuului sittemmin 30 vuoden ajan Uusi Aura –lehden hallitukseen. Myös Turun Suomalaisen Yliopiston perustamista hän tuki lahjoituksillaan.
 
Koko maan hyväksi Kaarlo Wärri sai toimia myös ollessaan maallikkoedustajana kuudessa kirkolliskokouksessa. Vielä seuraavaankin hänet olisi valittu, mutta ikäänsä vedoten hän kieltäytyi tehtävästä. Hänen todettiinkin olleen yksi niitä harvoja, jotka huomaavat itse vanhentuneensa. Kirkolliskokoustenkin työskentelyssä Wärrin panos oli tuntuva ja arvokas, vaikka se onkin jäänyt varjoon hänen valtiollisen toimintansa rinnalla. Työskentely Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hyväksi tuotti myös erityistä iloa ja tyydytystä syvästi uskonnolliselle ja kansankirkkoomme lämpimästi kiintyneelle miehelle.
 
=== Osallistuminen valtiopäiville ===
Yks´ vaan ei murru piirrettynä kiveen:
R a k k a u s    k a n s a n.”
 
== Ihminen Kaarlo Wärri ==
 
Wärri oli lujan vakaumuksen mies, eikä ollut lämpöä ja tarmoa vailla, milloin se tuli kysymykseen. Hän herätti huomiota ja saavutti suurta arvonantoa perin harkitulla, maltillisella esiintymisellä, josta ei silti puuttunut selvää kantaa, mitä hän ei yrittänytkään peitellä. Toisinaan hän oli myös äkkipikainen ja kiivaskin, kuten hänen poikansa Juho Wärri on kuvannut isäänsä kertoen hänen olleen auttamattoman hermostuva. Vähäpätöisistäkin asioista hän sai torumisen aihetta. Ehkä eniten hän itse kärsi kiukunpuuskistaan. ”Mutta, kun tuo ns. pahanlainen puhti oli ohi oli isä sangen laatuunkäypä kansalainen”. Huumorintajuinenkin hän oli, vaikka jotkut saattoivat pitää häntä vanhoillisena ja ahdasmielisenäkin. Edelleen Juho Wärri on muistellut, että jos isää kohtasi jokin yllättävä tiedotus, kutsu uuteen tehtävään tai suruviesti, hän joko vetäytyi kammioonsa tai lähti ulos luonnon helmaan.
 
Vieraanvaraisuus kuului olennaisesti Kaarlo Wärrin ominaisuuksiin. Se oli tullut ilmi jo nälkävuosien aikaan 1860-luvulla. Hänen talostaan muodostui myös pappien ja saarnamiesten majapaikka, olihan hän kirkonisäntä ja kirkolliskokouksen jäsen. Papit kutsuivatkin Värrin taloa toiseksi pappilaksi. Kaikki muutkin matkalla olleet saivat Värriltä yösijan ja usein ruokaakin ja tiedonhaluinen isäntä keskusteli mielellään matkamiesten kanssa.
 
Nuorempana Wärri toimi usein puhujana hengellisissä kokouksissa ja juhlissa. Myös Pöytyällä pidettyihin pappeinkokouksiin hän otti osaa, ei sivullisena kuulijana vaan keskusteluihin osallistuen. Pöytyän papit kuuluivat hänen ystäviinsä ja erityisesti kirkkoherra V.A. Bergrothin opastavaa ohjausta kirkollisissa asioissa hän muisteli vanhoilla päivilläänkin. Wärrille tarjoutui tilaisuus tutustua moniin aikansa merkkihenkilöihin ja läheisimpiin ystäviinsä hän luki [[J.W. Snellman]]in, [[Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen]] ja [[Agathon Meurman]]in.
 
Kaarlo Wärri ei tupakoinut eikä nauttinut alkoholia, vaikka viiniä ja väkeviäkin pidettiin talossa vierasvarana. Pojilleen hän ei raittiutta tuputtanut. Kun raittiusaate 1880-luvulla Pöytyälläkin sai jalansijaa, pyysi Maria Wärri miestään toimittamaan poikiaan raittiusseuraan. Tämä totesi vain: ”Tehkööt mitä haluavat.”
 
[[Saini Laurikkala]] on puolestaan kuvannut Wärriä teoksessa Suomen talonpoikia Lallista Kyösti Kallioon seuraavasti: luonteenomaista hänelle oli ”asiallisuus, harkinta, tunnollisuus, runsaat tiedot sekä vakaa, selvä periaatteellinen kanta. Liioittelua hän vältti, ei arkamaisista sovittelusyistä tai haluten peittää kantaansa, vaan siksi, että hänen luonteensa perusominaisuuksiin kuului oikeamielisyys, tasapuolisuus ja synnynnäinen, vakavan kristillisen mielen leimaama hienotunteisuus.” Hänen varovaisessa luonteessaan oli, kuten länsisuomalaisilla talonpoikaisedustajilla yleensäkin, myös vanhoillisia piirteitä. Kerran hän lausui mm. ”Ylen voimakas opinionin virta näyttää minusta arveluttavalta, etten uskalla tähän virtaan antautua. Sillä niin huimaavaa ja huvittavaa kuin se saattaisi ollakin, niin kauan kuin itse virrassa eteenpäin riennetään, niin luultavaa minusta myös on, että tuo virta, kun kerran loppuun päästään, päättyy suvantoon, joka saattaa turmioon kaikki, jotka virtaan ovat ajautuneet.”
 
Wärrin puheista puuttui ulkonainen loistokkuus, mutta ne huokuivat ”vakaumuksen lämpöä, isänmaanrakkautta ja tosikristillistä mieltä”.
 
 
== Lähteet ==
22

muokkausta