Ero sivun ”Kaarle Wärri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Kaarle Wärri''', tavallisemmin tunnettu nimellä '''Kaarlo
Hänet valittiin säätynsä nuorimmaksi valtiopäivämieheksi [[Säätyvaltiopäivät 1867|säätyvaltiopäiville 1867]], jotka järjestettiin [[suuret nälkävuodet|suurena nälkävuonna]], mutta ei enää [[Säätyvaltiopäivät 1872|säätyvaltiopäiville 1872]]. Syynä luottamuksen puutteeseen uskotaan olleen sen, että hän edusti ratsutilallisia, kun kihlakuntien valitsijakokouksissa suuri osa valitsijoista oli lehmiä pitäviä maanviljelijöitä. Wärri valittiin uudelleen [[Säätyvaltiopäivät 1877|säätyvaltiopäiville 1877]], [[Säätyvaltiopäivät 1877|säätyvaltiopäiville 1877]], [[Säätyvaltiopäivät 1882|1882]], [[Säätyvaltiopäivät 1885|1885]], [[Säätyvaltiopäivät 1888|1888]], [[Säätyvaltiopäivät 1891|1891]]. Valtiopäivämieheksi valintansa lisäksi hän oli vielä talonpoikaissäädyn puhemieskin [[Säätyvaltiopäivät 1894|1894]], [[Säätyvaltiopäivät 1891|1891]] ja [[ylimääräiset säätyvaltiopäivät 1899]].
Rivi 9:
Kaarle Ala-Jaakkola, sittemmin Kaarlo Wärri syntyi kaksosena maanviljelijäperheeseen Huittisten Loiman kylän Ala-Jaakolassa 23. helmikuuta 1839. Koti oli vauras ja valistunut. Kaarlo Wärri kuului ”jo syntyperänsäkin perusteella talonpoikais-ylimystöön” on Saini Laurikkala todennut.
Wärrin vanhemmat olivat '''Perttu Juhonpoika Jaakola''' (s.1801 Huittinen, k. siellä 1847) ja '''Liisa Juhontytär Wärri''' (s.1812 Pöytyä, k.1899 Huittinen). ''Kaksoisveli Fredrikin'' (s.1839, k.1925), josta tuli Ala-Jaakolan isäntä, lisäksi perheeseen kuului ''sisar Katariina'' (s.1835, k.1907, Kannilan Kannin emäntä), ''veljet Juho'' (s. 1841, k.1902, eli naimattomana kotitilalla) ja ''Kustaa'' (s. ja k.1846) sekä kuopus ''Maria'' (s.1847, k.1920, Huittisten Uusi-Raution emäntä).
Ala-Jaakolaan tilattiin kolmesta neljään suomenkielistä sanomalehteä, Lönnrotin ''Mehiläistä'' ja Snellmanin alkuun panemaa ''Maamiehen Ystävää'' sekä ''Turun Viikko-Sanomia'' ja ''Oulun Viikko-Sanomia''. Hyvin varhain Kaarlo-poika alkoi seurata postilaukun tuloa taloon. Hänen lahjakkuutensa ja opinhalunsa kiinnitti isän huomion, mutta lähtemistä opintielle ei kuitenkaan ajateltu. Isä torjui ajatuksen, koska siihen aikaan ei vielä ”selvä suomen kieli kelvannut opetuskieleksi oppikouluihin”. Kaarlo jäi jo 8-vuotiaana isättömäksi, joten kasvatus jäi lähinnä äidin huoleksi, suuren talon hoidon ohella. Isä oli kuitenkin ehtinyt opettaa pojan kirjoittamaan piirtäen talvi-iltoina ikkunan huuruun kirjaimet, joita poika jäljensi, kunnes kirjoitus rupesi sujumaan. Myös laskennon alkeet Kaarlo ehti oppia isältään. Laskennon opiskelua hän jatkoi myöhemmin omatoimisesti saaden apua myös pastori Wivolinilta. Kaarlo Wärrin nuoruusvuosien innokas opiskelu on sitäkin huomattavampaa, kun se tapahtui ahkeran työn ohessa.
Lukuharrastus suuntautui etupäässä hengelliselle alalle, osittain hänen oman sisäisen kaipuunsa vuoksi, osittain siksi, että muuta kirjallisuutta oli vähän saatavilla. ”Jos alhaalla olikin vähemmän, niin olipa ylöspäin näköalaa, aukesihan sieltä meillekin korkein valo raamatun kautta”, totesi Wärri kerran vanhoilla päivillään nuoruuden ajan kehitysmahdollisuuksista puhuttaessa. Aikamieheksi ehdittyään oli hän lukenut raamatun kertaalleen läpi, mihin urakkaan kului toista vuotta. ”Ja kyllä minä siitä sain muistoonikin jotakin.” Sanomalehtiä Wärri luki nuoresta pitäen, varsinkin ''Suometarta''.
Opinhaluisena ja hyvänä lukijana Kaarlo-poika herätti jo varhaisessa vaiheessa seurakunnan pappien huomion. Huittisten rovasti Hertzberg pani hänet nuorena poikasena opettamaan sisälukua heikkolahjaisemmille ikätovereilleen, tekipä hänestä pyhäkoulumestarinkin. Kyseinen luottamustoimi oli hyvin arvostettu ja yleensä siihen valittiinkin paljon varttuneempia henkilöitä.
Jo varhain heräsi myös kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon. Kaarlo Wärri valittiin hieman yli 20-vuotiaana vaivaishoidon ruotumestariksi.
=== Muutto Pöytyälle ===
Vuonna 1864 - 25 vuotiaana - Kaarle Ala-Jaakkola muutti isännäksi äitinsä kotitaloon Kolkkisten Värrille [[Pöytyä|Pöytyälle]] ja otti ajan tavan mukaan sukunimekseen talon nimen (Kaarlo Wärri). Samana vuonna hän solmi avioliiton serkkunsa '''Maria Justiina Saarelaisen''' kanssa. Perheeseen syntyi 10 lasta, joista kuusi kuoli ennen vanhempiaan, kolme aivan pieninä. Vaimonsa perintönä Wärri sai haltuunsa myös naapuritalon Kyöstilän.
Talojen hoidossa oli paljon huolta ja vaivaa ja etenkin 1860-luvun kato- ja nälkävuosien seurauksena vaikeudet lisääntyivät entisestään. Lasten alaikäisyyden aikana Värrin talo oli ollut vuokralla ja maat sekä rakennukset olivat päässeet pahasti rappiolle. Nuori isäntä joutui mm. rakennuttamaan uudestaan kaikki rakennukset yhtä pientä aittaa lukuunottamatta. Myös maanviljelykseen isäntä kävi pelottomasti käsiksi ja hänen aikanaan talon viljelykset laajenivat lähes 2/3:lla. Aikanaan Wärrin pojat jakoivat tilat. Värriä hoiti aluksi Albin ja sittemmin Juho, Kalle sai Kyöstilän ja Lauri Juholan.
=== Värrin tilan isäntä ===
Peltojen ojitus oli tunnetusti edellä naapureista ja samoin kynnön syvyys. Varsin aikaisessa vaiheessa alettiin myös viljellä kylvöheinää. Kaarlo Wärri sovelsi siis käytäntöön uudenaikaisia, entistä järkiperäisempiä menetelmiä, jotka tuolloin alkoivat voittaa alaa maataloudessa. Maan muokkaus tehostui uusien työvälineiden ansiosta ja myös ojitus ja lannoitus paranivat. Kaarlo Wärrin maataloudellisista harrastuksista on vielä todisteena sekin, että hän toimi pitkään Pöytyän maamiesseuran puheenjohtajana.
Tästä huolimatta ei Wärri ollut erityisen suuressa määrin uudistusintoinen. Nuorena hän sanoi kyllä ”uudenaikaisia ajatelleensa”, mutta varovaisena luonteena hän 1860-luvun katovuosien johdosta ”jätti ne mielikuvituksiksi” tyytyen vanhoihin hyviksi koettuihin menetelmiin. Myöhemmin monet luottamustehtävät osittain haittasivat talonpitoa ja hän usein valittikin, ettei voinut kylliksi omistaa aikaa ja huolta maanviljelylle. Tarkan ja erittäin työteliään Maria-emäntänsä ansioksi hän tunnustikin talonsa menestyksen. Emäntä piti talon pystyssä isännän hoitaessa luottamustehtäviään. ”Minä se tässä olen laiskan leipää syönyt”, sanoi Wärri puheessa, jonka hän hopeahääpäivänä piti vaimolleen.
Isännän mielenkiinto suuntautui opiskeluun, mutta siltä puuttui selvä suunnitelma. Ruotsia hän osasi sen verran, että pystyi lukemaan helpompaa tekstiä, mutta puhumista ei tullut harjoiteltua, mitä hän myöhemmin piti vahinkona. Jonkin aikaa hän ponnisteli latinan kieliopin kanssa, mutta jätti sen kesken. Tosin hän vielä vanhempanakin muisti ulkoa paljon latinankielisiä sanontoja, mikä sai jotkut luulemaan hänen käyneen klassista lyseota. Myös venäjää ja unkaria hän opiskeli, mutta ei kovin pitkälle. Erityisesti luonnontiede kiinnosti häntä ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta hän luki koko ikänsä. Wärrin kerrotaan omana aikanaan olleen ainoa talonpoika Suomessa, joka osti ja tunsi koko suomenkielisen kirjallisuuden. Viimeisinä elinvuosinaan, jolloin hän ei enää itse nähnyt lukea, hän kuunteli mielellään, kun toiset lukivat hänelle. Tiedonnälkäinen mies halusi valistaa myös muita toimimalla mm. Kansanvalistusseuran asiamiehenä. Wärri oli myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen.
== Poliittinen elämä==
Rivi 19 ⟶ 37:
== Lähteet ==
* [[Oma maa]]
*
{{DEFAULTSORT:Wärri, Kaarlo}}
| |||