Wikipedia

Ero sivun ”Nykysuomen sanakirja” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p en
fix, W, uusin painos
Rivi 1:
'''Nykysuomen sanakirja''' on vuosina [[1951]]–[[1961]] ilmestynyt, alkuaan kuusiosainen [[Suomen kieli|suomen kielen]] sanakirja, jonka on toimittanut [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]] ja julkaissut [[WSOY]]. Se on ensimmäinen kokonaan suomenkielinen sanakirja, jossa sekä sanat että niiden selitykset ovat suomeksi, ja samalla ensimmäinen kattava esitys suomen yleiskielen keskeisestä sanastosta. ''Nykysuomen sanakirjalla'' oli pitkään keskeinen asema [[kielenhuolto|kielenhuollossa]].
 
== Historia ==
 
[[17. marraskuuta]] [[1927]] eduskunta hyväksyi aloitteen, jossa kehotettiin hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin "suomen”suomen kirja- ja sivistyskielen kantasanakirjan aikaansaamiseksi"aikaansaamiseksi”. Aloitteen näkyvin taustahahmo oli [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] kansanedustaja [[Antti Kukkonen]], jonka mukaan ehdotuksen taustalla olivat eduskunnan lainsäädäntötyössä havaitut vaikeudet. Ilman kunnollista sanakirjaa lakitekstien selkeyden ja yksiselitteisyyden valvominen oli vaikeaa, ja eduskunnan oli turvauduttava kielentutkijoiden asiantuntijalausuntoihin. Tavoitteena oli siis luoda eräänlainen "virallinen”virallinen sanakirja"sanakirja” jossa määriteltäisiin kunkin suomen kielen sanan eksaktitarkka merkitys ja oikea kirjoitusasu.
 
Opetusministeriön[[Opetusministeriö]]n toimeksiannosta kolme kielentutkijaa, [[Knut Cannelin]], [[E. A. Tunkelo]] ja [[Yrjö Wichmann]], laati 1927–[[1928]] alustavan suunnitelman sanakirjan toteuttamisesta. Käytännön toimitustyö annettiin [[1929]] [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]lle, jolle määrättiin tarkoitusta varten valtion avustusta. Sanakirjan ensimmäinen päätoimittaja oli professori Martti Airila, jota seurasi [[1939]] professori [[Matti Sadeniemi]]. [[Toinen maailmansota]] lähes keskeytti kokoamistyön, ja sen loppuessa [[1945]] oli sanakirjan käsikirjoitus valmiina L-kirjaimeen saakka. Nykysuomen sanakirjaksi ristityn teoksen ensimmäinen osa julkaistiin [[1951]] ja loput viisi seuraavan vuosikymmenen aikana. Kuudes ja viimeinen osa painettiin [[1961]]. Sanakirjasta julkaistiin [[1967]] "lyhentämätön kansanpainos", jossa alkuperäinen kuusiosainen sarja oli tiivistetty kolmeen osaan. Myöhemmin teossarjasta on julkaistu lukuisia uusintapainoksia, joissa kaikissa alkuperäinen sisältö on säilytetty muuttumattomana. Sanakirjan 15. painos julkaistiin vuonna [[2002]].
 
Sanakirjan ensimmäinen päätoimittaja oli professori Martti Airila, jota seurasi [[1939]] professori [[Matti Sadeniemi]]. [[Toinen maailmansota]] lähes keskeytti kokoamistyön, ja sen loppuessa 1945 oli sanakirjan käsikirjoitus valmiina L-kirjaimeen saakka. ''Nykysuomen sanakirjaksi'' ristityn teoksen ensimmäinen osa julkaistiin 1951 ja loput viisi seuraavan vuosikymmenen aikana. Kuudes ja viimeinen osa painettiin 1961. Sanakirjasta julkaistiin 1967 ”lyhentämätön kansanpainos”, jossa alkuperäinen kuusiosainen sarja oli tiivistetty kolmeen osaan. Myöhemmin teossarjasta on julkaistu lukuisia uusintapainoksia, joissa kaikissa alkuperäinen sisältö on säilytetty muuttumattomana. Sanakirjan 15. painos julkaistiin vuonna 2002.
Koska Nykysuomen sanakirja on koottu 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, sen sanasto on ymmärrettävästi osittain vanhentunutta. Sen paikan kielenhuollon virallisena ohjenuorana ovatkin myöhemmin vieneet uudemmat teokset. Vuosina [[1990]]-[[1995]] ilmestyi [[Kotimaisten kielten tutkimuskeskus|Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen]] toimittama kolmiosainen [[Suomen kielen perussanakirja]]. Vuonna [[2005]] julkaistiin sähköisessä muodossa Kielitoimiston sanakirja, joka on Perussanakirjan laajennettu versio. Nykysuomen sanakirja on kuitenkin yhä ylivoimaisesti laajin suomen kielen sanakirja: siinä on yli 200 000 hakusanaa, kun painetussa Suomen kielen perussanakirjassa niitä on vain alle 100 000.▼
 
▲Koska ''Nykysuomen sanakirja'' on koottu 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, sen sanasto on ymmärrettävästi osittain vanhentunutta. Sen paikan kielenhuollon virallisena ohjenuorana ovatkin myöhemmin vieneet uudemmat teokset. Vuosina [[1990]]-[[1995]] ilmestyi [[Kotimaisten kielten tutkimuskeskus|Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen]] toimittama kolmiosainen ''[[Suomen kielen perussanakirja]]''. Vuonna [[2005]] julkaistiin sähköisessä muodossa ''[[Kielitoimiston sanakirja]]'', joka on ''Perussanakirjan'' laajennettu versio. ''Nykysuomen sanakirja'' on kuitenkin yhä ylivoimaisesti laajin suomen kielen sanakirja: siinä on yli 200 000 hakusanaa, kun painetussa ''Suomen kielen perussanakirjassa'' niitä on vain alle 100 000.
==Rakenne==▼
 
▲== Rakenne ==
Nykysuomen sanakirja on rakenteeltaan normatiivis-deskriptiivinen: se ei ainoastaan kuvaile kieltä vaan antaa suosituksia sanojen oikeasta käyttötavasta. Kunkin hakusanan jäljessä on numero, joka viittaa teoksen alussa oleviin taivutuskaavoihin; jokaisesta sanasta on siis kerrottu sen oikeat taivutusmuodot. Sanan merkitys on kuvattu mahdollisimman tiiviiden selitysten sekä synonyymien avulla. Tämän jälkeen on annettu esimerkkejä sanan käytöstä eri ilmaisuissa ja lauseyhteyksissä sekä yhdyssanoja joissa sana on osana. Esimerkkinä on hakusana "kirjailija": ▼
 
▲''Nykysuomen sanakirja'' on rakenteeltaan normatiivis-deskriptiivinen: se ei ainoastaan kuvaile kieltä vaan antaa suosituksia sanojen oikeasta käyttötavasta. Kunkin hakusanan jäljessä on numero, joka viittaa teoksen alussa oleviin taivutuskaavoihin; jokaisesta sanasta on siis kerrottu sen oikeat taivutusmuodot. Sanan merkitys on kuvattu mahdollisimman tiiviiden selitysten sekä synonyymien avulla. Tämän jälkeen on annettu esimerkkejä sanan käytöstä eri ilmaisuissa ja lauseyhteyksissä sekä yhdyssanoja joissa sana on osana. Esimerkkinä on hakusana "kirjailija"”kirjailija”:
 
* '''kirjailija''' 14. ''s.'' henkilö, joka kirjoittaa (t. on kirjoittanut) kirjoja, vars. kaunokirjallisia teoksia; vrt. kirjoittaja, tekijä, runoilija, dramaatikko, eepikko, esseisti, lyyrikko, prosaisti, satiirikko | Hyvä, kuuluisa, moitittu k. Klassillinen k. Antiikin, Ranskan k:t. Vapaa [riippumaton] k. K. Yrjö Jylhä. Hänellä on suonissaan k:n verta. – Kirjailijan tuotantoa tarkoittaen | Paljon luettu, suosittu k. – ''Yhd.'' ammatti-, nais-, työläisk.; kansank.; nuorisonk.; kauno-, novelli-, näytelmä-, proosa-, romaani-, taidek.; matka-, meri-, salapoliisi-, sotak.; talous-, valistusk.; lempi-, menekkik.
 
== Kirjallisuutta ==
 
* {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Nykysuomen sanakirja 1–6 | Selite=Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Päätoimittaja: Matti Sadeniemi. 15. painos. Alkuperäinen julkaisu: Porvoo: WSOY, 1951–1961 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-0-26973-5}}
 
[[Luokka:Sanakirjat]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Nykysuomen_sanakirja”