Ero sivun ”Darfurin konflikti” versioiden välillä

Tässä vaiheessa hallitus vaihtoi strategiaa. Koska armeija kärsi jatkuvia tappioita, sotaonni riippui kolmesta elementistä: tiedustelusta, ilmavoimista ja Janjaweedeistä, jotka olivat aseistettuja Baggaran paimentolaisia. Hallitus oli aloittanut heidän ohjaamisensa Masalitien kansannousun aikoihin vuosina [[1996]]–[[1999]]. Janjaweedit olivat uuden strategian tärkein elementti. Armeijan resursseja virtasi Darfuriin ja janjaweedeistä tehtiin puolisotilaallinen joukko, joilla oli viestintävälineet sekä tykistö. Seuraukset eivät tulleet kenellekään yllätyksenä: vastaavat toimenpiteet Nuba-vuorilla ja eteläisillä öljykentillä olivat aiempina vuosikymmeninä johtaneet valtaviin ihmisoikeusrikoksiin ja väestön pakkosiirtoihin.

 

Paremmin aseistautuneet janjaweedit saivat pian yliotteen. Kevääseen [[2004]] mennessä useita tuhansia – enimmäkseen ei-arabeja – oli surmattu ja jopa miljoona ihmistä oli ajettu kodeistaan. Alueella koitti valtava [[humanitäärinen kriisi]], joka muuttui kansainväliseksi, kun 100 000 pakolaista pakeni janjaweedeja Tšadiin ja Tšadin joukot kohtasivat janjaweedit rajalla. Yli 70 janjaweedia sekä kymmenen Tšadin sotilasta kaatui yhdessä huhtikuussa käydyssä taistelussa. YK:n tarkkailijat totesivat, että ei-arabien asuttamia kyliä valikoitiin samalla kun arabien kylät jätettiin rauhaan: