Ero sivun ”Cyrano de Bergerac” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti linkin tiedostoon ”Sannois_-_Buste_de_Cyrano_de_Bergerac.jpg”, koska käyttäjä Howcheng on poistanut tiedoston Commonsista. |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Savinien de Cyrano de Bergerac''' oli 30-vuotisen sodan veteraani ja monipuolinen kirjailija, jonka elämä ja kirjallisuus innoittivat Edmond Rostandia kirjoittamaan näytelmänsä "Cyrano de Bergerac : Comedie héroïque en cinq actes".
Rivi 11 ⟶ 10:
Henry Le Bret taivutti Cyranon liittymään Carbon de Castel-Jaloux’n komppaniaan [[1638]], mikä tiesi sekä käyttörahoja että osallistumista 30-vuotiseen sotaan. Cyrano haavoittui kahdesti: Mouzonissa 1638 musketinkuula osui häneen ja kun hän toivuttuaan liittyi uudelleen armeijaan, Contin herttuan joukkoihin, jotka piirittivät Arrasia, miekka lävisti hänen kurkkunsa, mikä päätti hänen sotilaallisen uransa, vaikka hän selviytyikin hengissä. Castel-Jaloux’n komppania oli jo antanut hänelle nimityksen ”le demon de la bravoure”, urheuden demoni. Cyrano palasi toivuttuaan Pariisiin 1640 ja liittyi nuorten miesten elämään syvästi sotaan pettyneenä.
Kaksintaistelut, tanssitunnit ja muut nuorelle miehelle kuuluvat harrastukset vaihtuivat vähitellen opiskeluun, kun Cyrano kiinnostui libertiinien seurasta, heidän vapaasta ajattelustaan ja kirjallisista harrastuksistaan. Cyranon tuttaviin kuului
Chappelle, Luillier’n poika, oli saanut hyvän koulutuksen; Cyrano keskusteli mielellään hänen kanssaan ja halusi tutustua hänen opettajaansa filosofi Pierre Gassendiin ([[1592]]-[[1655]]). Cyrano osallistui Gassendin luentoihin ja oppi uusia, katolisen kirkon dogmeista poikkeavia käsityksiä filosofiasta ja luonnontieteistä. Vuodesta [[1643]] eteenpäin Cyrano alkoi vähitellen kirjoittaa itsekin, hän kirjoitti ajan tavan mukaan niin poliittisia kirjeitä kuin myös kirjeitä, joissa harjoiteltiin muodinmukaista presiöösiä kieltä. Tunnetuimpia hänen kirjeistään ovat "La Ministre d’Etat flambé" - mazarinadi - sekä "Remonstrances des Trois Estats à la Reine Régente", jossa hän keskusteli eri säätyjen näkökulmista siitä, mitä frondelaisuus ja kuninkaallisten politiikka oli maassa aiheuttanut. Ensimmäinen näytelmä "Le Pédant joué" kirjoitettiin Laniuksen mukaan joko [[1645]] tai [[1646]] ja se kiersi käsikirjoituksina, koska Cyranolla ei ollut varaa painattaa sitä. Molière lainasi näytelmästä kohtauksen näytelmäänsä "Les fourberies de Scapin", kuten myös Rostand näytelmässään mainitsee. Cyranon näytelmä oli huomattava myös siitä, että se oli ensimmäinen proosamuodossa kirjoitettu ja sisälsi kansankieltä, patois-murretta. Päähenkilö Grangier oli ilkeä karikatyyri hänen entisestä opettajastaan Jean Grangerista.
Rivi 21 ⟶ 20:
Pääteokset ilmestyivät Cyranon kuoleman jälkeen Le Bretin toimittamina [[1657]]. Romaaneista ensimmäinen oli tuolloin nimetty "Les estats et empires de la Lune" ja toinen "Histoire de la République du Soleil". Vuoden 1657 painoksessa niiden yhteinen otsikko oli "Histoire comique", joskin sen jälkeen on useimmiten käytetty yhteisnimikettä "L’ Autre Monde". Cyranon päähän putosi puunkappale ikkunasta [[1654]], kun hän oli menossa tapaamaan Arpajonin herttuaa. Ei ole varmaa, oliko se vahinko vai murhayritys. Cyrano kuitenkin joutui vuoteen omaksi, aluksi viimeisen suojelijansa Tanneguy Renail des Boisclairin, myöhemmin Pierre de Cyranon luona. 14 kuukautta hän oli sairas ja viimeisteli romaaninsa sekä kirjoitti kolmannen, "L’Histoire de l’etincelle", joka kuitenkin katosi hautajaisten aikoihin. Cyranon kuolinsyytä ei tiedetä, mutta on mahdollista, että hän kuoli iskun jättämiin vammoihin tai kuppaan, jota lienee sairastanut kymmenisen vuotta.
Romaaneissaan Dyrcona, Cyranon alter ego, lentää kuuhun laitteella, joka muistutti kuurakettia, ja käy siellä keskusteluja Sokrateen daimonin kanssa yhteiskunnasta, elämän olemuksesta, uskonnon kappaleista, ihmisen osasta maailmankaikkeudesta, filosofiasta ym. Kuusta hän löytää myös maallisen paratiisin ja sen vartijan, profeetta Eliaan, joka tosin heittää hänet paratiisista hävyttömän leikinlaskun jälkeen. Kuun asukkaat, suuret, neljällä raajalla kulkevat kuuihmiset, pitävät häntä apinana ja majoittavat kuningattaren lemmikkiapinan - kuuhun tulleen espanjalaisherran - vaimoksi. Kun Dyrcona oppii kuun kieltä, hän toistuvasti todistelee olevansa ihminen ja joutuu oikeuden eteen todistelemaan maan oloista ja käsityksistä ja omasta ihmisyydestään. Häntä pidetään
Aurinkomatkan alussa Dyrcona joutuu pakoilemaan ihmisiä, joita hänen kertomuksensa kuusta on suututtanut harhaoppisuutensa takia, ja lopulta hän pakenee vankeudesta koneella, joka nousee aurinkoon asti. Myös auringosta Dyrcona löytää olentoja, jotka haastavat maassa vallitsevat käsitykset avaruudesta ja maasta ja elämästä yleensä. Lintujen tuomioistuimessa hän joutuu tuomituksi surkeaan kuolemaan ihmisyytensä tähden, mutta pelastuu tutun papukaijan puolustettua häntä, puhuvat puut taas kertovat hänelle antiikin myyttien synnystä. Auringossa hän tapaa sekä Campanellan että Descartesin, jotka lupaavat kertoa hänelle kaiken maailmasta. Kirjat haastavat lähes kaikki tuon ajan hyväksytyt käsitykset maailmankaikkeudesta, ihmisen ylemmyydestä, filosofiasta, sukupuolten ja sukupolvien suhteista ja uskonnosta. Taustalla on Giordano Brunon käsitys äärettömistä maailmoista, Galileo Galilein opit, Descartesin tekstit, Gassendin opetukset filosofiasta ja atomistisesta maailmankäsityksestä. Cyranon kirjallisia esikuvia olivat
== Kirjallisuutta ==
|