Ero sivun ”Ale” versioiden välillä

Bitter oli alun perin Englannissa terminä, joka erotti humaloidun katkeran oluen miedosta humaloimattomasta. Nykyään bitterit ovat kuivia, humaloituja ja alkoholipitoisuudeltaan varsin mietoja. ''Extra Special Bitter''issä (ESB) käytetään tavallista enemmän mallasta ja humalaa. Tunnettuja bittereitä ovat mm.muun muassa englantilaiset ''Boddington's Pub Ale'', ''Bass Ale'', ''Young's Bitter'' ja ''Fuller's ESB''.

"Ohraviinillä" ei ole mitään tekemistä viinin kanssa vaan nimi viittaa oluen korkeaan alkoholipitoisuuteen (9—13 %). Barley winet ovat erittäin tuhteja ja maltaisia, jopa [[Viini|portviinimäisiä]]. Barley Wine -tyyppinen olut onkin parhaimmillaan jälkiruokana. Tunnettuja barley wineja ovat mm.muun muassa amerikkalainen ''Anchor Old Foghorn Ale'', englantilainen ''Young's Old Nick'' ja [[Ruotsi|ruotsalainen]] Nils Oscar Barley Wine. Suomessa ravintolapanimo ''Plevna'' ja ''Stadin Panimo'' ovat valmistaneet barley wine -tyypin olutta.

Old ale, "vanha ale" tunnetaan myös nimillä ''strong ale'' ja ''stock ale''. Olut on samankaltainen jälkiruokaolut kuin barley wine, mutta ei yhtä "tuhti" ja sisältää vähemmän alkoholia. Tunnettuja old ale -tyylin edustajia ovat mm.muun muassa englantilaiset ''Theakston Old Peculier'' ja ''Gale's Prize Old Ale''.

Oluttyyppi syntyi kun brittiläisessä imperiumissa kehitettiin oluita, jotka kestivät pitkän merimatkan Britanniasta [[Intia]]an. Tämä saatiin aikaan lisäämällä korkean alkoholiprosentin oluisiin runsaasti humalaa. Nykyään IPA:t tunnistaakin vahvasta [[humala]]n katkeromausta. IPA:n väri vaihtelee kullankeltaisesta ruskeaan. Tunnettuja tyylin edustajia ovat mm.muun muassa amerikkalaiset ''Sierra Nevada Celebration Ale'' ja ''Victory Hop Devil IPA''.