Ero sivun ”Valokuvauksen historia” versioiden välillä

Valokuvan tuottaa systeemi, johon kuuluu olennaisena osana kamera ja kuvaaja. Valokuvatuotanto muodostaa itse asiassa jättiläismäisen globaalin systeemin, joka tuottaa mm.muun muassa kamerat, valokuvausmateriaalit ja tietokoneohjelmat, sekä paikalliset myyntiverkostot eri maissa. Valokuvatuotanto on olennainen osa jälkiteollista informaatioteollisuutta ja tiedotusvälineitä. Ilman tätä valokuvatuotannon globaalia koneistoa valokuvausta tuskin olisi nykymuodossa olemassa <ref>Flusser V. (2000) Towards a philosophy of photography. Reaction Books, London.</ref>.

Jälkikuvailmiön myötä syntyi runsaasti erilaisia kokeellisia instrumentteja havainnon toteamiseen. Näistä kehittyi huvitteluvälineitä, jotka lopulta johtivat mm.muun muassa elokuvan ja [[Stereoskooppi|stereokuvan]] keksimiseen. Selvitettiin mm.muun muassa se miksi ihminen muodostaa kahdella silmällä yhden kuvan ja todettiin, kuinka kaksisilmäinen stereonäkö vaikuttaa etäisyyksien havainnoinnissa. Ensimmäiset stereokuvat kuvattiin jo vuonna 1839 daguerrotypia-menetelmällä. Stereokuvat vaativat katselulaitteen. Katselulaitteen puute ja kuvien kopioimisen vaikeus hidasti stereokuvauksen yleistymistä. <ref>Encyclopædia Britannica Eleventh Edition, Volume XXI (1911). Encyclopædia Britannica Inc. New York </ref>. Stereokuvan synty saatettiin osoittaa kahdella rinnakkaisella kameralla ja tarkastelemalla näin syntynyttä kuvaparia rinnakkain. Stereovaikutelma on kuitenkin puutteellinen. Vaikka kuvaan syntyy etäisyysvaikutelma kuvan kohteet vaikuttavat siluettimaisilta – kuin paperista leikatuita.

Digitaalisen valokuvan syntyyn liittyi myös maalaustaiteen ja arkkitehtuurin aikaisemmat keksinnöt. [[Albertin ikkuna]] on toiminut maalauksen ja piirustuksen apuvälineenä piirrettäessä camera obscuran avulla. Filmille kuvattaessa valokuvaus ei kartesiolaista matriisia tarvinnut, mutta myöhemmin siitä tuli digitaalisen valokuvauksen ja kolmiulotteisen kuvantamisen olennainen osa. [[Digitaalinen valokuva|Digitaalisessa valokuvassa]] kaksiulotteisen matriisin soluja kutsutaan [[pikseli|pikseleiksi]] ja kolmiulotteisessa kuvantamisessa käytettyjä kuutiomaisia soluja kutsutaan [[vokseli|vokseleiksi]]. Kolmiulotteista kuvantamista käytetään mm.muun muassa lääketieteessä ja virtuaalisissa pelimaailmoissa. Kartesiolaisesta matriisista on tullut kolmiulotteisen tilan klassinen esitysmuoto <ref>[http://digikuva.on.googlepages.com/1.3.4valokuvaus Matemaattinen valotusjärjestelmä teki mahdolliseksi valokuvateollisuuden]</ref>.