Avaa päävalikko

Muutokset

114 merkkiä poistettu ,  10 vuotta sitten
p
fix
{{suositeltu}}
 
{{Taistelu
| nimi = Mutinan sota
== Tausta ==
[[Kuva:Illus266 - Marcus Antonius.png|right|thumb|[[Marcus Antonius]] oli Julius Caesarin tärkeimpiä alaisia. Caesarin murhan jälkeen hän nousi Caesarin kannattajien johtajaksi.]]
 
[[Julius Caesar]] murhattiin [[15. maaliskuuta]] vuonna [[44 eaa.]], jonka jälkeen Caesarin konsulikumppani Marcus Antonius nousi valtaan, kun Caesarin murhaajat pakenivat Roomasta. Huhtikuussa 44 eaa. Roomaan saapui Caesarin siskon Julian tyttärenpoika [[Augustus|Octavianus]], jonka diktaattori oli testamentissaan adoptoinut. Antonius teki kaikkensa estääkseen Octavianusta saamasta hänelle kuuluvaa Caesarin perintöä. Octavianus käytti Caesarin nimeä saadakseen tämän entiset sotilaat puolelleen.<ref>Kivimäki ja Tuomisto s.34-35</ref><ref>Suetonius 10, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#5 45.5-7]</ref>
 
Caesarin murhaajien joukossa oli ollut muun muassa [[Decimus Junius Brutus Albinus]], jonka Caesar oli jo aikaisemmin nimittänyt [[Gallia Cisalpina]]n maaherraksi. [[Marcus Antonius]] halusi kuitenkin tämän provinssin itselleen, koska se sijaitsi lähempänä Roomaa kuin [[Macedonia]], jonka maaherraksi hänet oli aikaisemmin nimitetty. Useat senaattorit asettuivat Caesarin murhaajien puolelle ja pelkäsivät Antoniuksen kasvavaa valtaa. Antonius sai senaatin vastustuksesta huolimatta [[Comitia|kansankokouksen]] nimittämään itsensä Gallia Cisalpinan maaherraksi, mutta Brutus ei aikonut luopua provinssistaan vapaaehtoisesti. Antonius ajoi myös läpi päätöksen siitä, että neljä Macedoniassa olleista legioonista siirrettäisiin hänen alaisuuteensa Gallia Cisalpinaan. <ref>Osgood s.40, Cambridge Ancient History s.474</ref>
 
[[kuvaKuva:M-T-Cicero.jpg|left|thumb|Cicero oli senaatin vaikutusvaltaisimpia jäseniä.]]
 
Antonius lähti pian Roomasta [[Brundisium]]iin, jonne oli saapunut osa joukoista, jotka hän oli määrännyt siirrettäväksi Macedoniasta Galliaan. Tilanteen kärjistyessä Octavianus lähti [[Campania]]an, jossa hän kokosi itselleen armeijan Caesarin veteraaneista. Octavianuksella ei ollut minkäänlaista laillista oikeutta koota tällaista armeijaa, vaan hän käytti rahalahjoja ja asemaansa Caesarin poikana saadakseen sotilaat puolelleen.<ref>Cambridge Ancient History s.478</ref>
 
 
[[Kuva:Marcus Aemilius Lepidus.jpg|right|thumb|Marcus Aemilius Lepiduksen kolikko. Lepidus oli Julius Caesarin kannattaja, ja vuonna 44 eaa. Caesarin ratsuväen päällikkö eli ''magister equitum''.]]
 
Antoniuksen, Brutuksen ja Octavianuksen joukkojen lisäksi läntisissä provinsseissa oli Caesarin kannattajia, joiden lojaaliuudesta senaattia kohtaan ei oltu varmoja. [[Lepidus]], Caesarin ''[[magister equitum]]'', oli [[Gallia Narbonensis|Gallia Narbonensiksessa]]. Galliassa oli myös Caesarin entinen upseeri [[Lucius Munatius Plancus]], joka oli Caesarin murhan jälkeen nimitetty Gallian maaherraksi. Lepidus ja Plancus lähettivät kummatkin kirjeitä senaatille, joissa he kehottivat senaattia pyrkimään rauhansopimukseen Antoniuksen kanssa. Ainakin Plancus oli ollut yhteyksissä Antoniuksen kanssa. Cicero vastusti minkäänlaista sopimusta, joka olisi jättänyt Antoniuksen komentoon joukkoja. Antonius yritti puolestaan saada Octavianuksen ja Hirtiuksen liittoutumaan kanssaan. Cicero tuomitsi Antoniuksen rauhanaikeet kolmannessatoista [[filippolaispuhe]]essaan ja luonnehti tätä rikolliseksi. Cicero kirjoitti kirjeitä myös Lepidukselle ja Plancukselle, joissa nuhteli heitä. Plancus lähettikin senaatille kirjeen, jossa pyysi anteeksi käytöstään ja syytti tapahtumasta sotilaitaan, joille Antonius oli tehnyt suuria lupauksia.<ref>Cambridge Ancient History IX s.470-471, 482-483</ref>
 
== Forum Gallorumin taistelu ==
[[Kuva:Mutinan taistelu.svg|right|thumb|350px|Armeijoiden liikkeet ennen Forum Gallorumin taistelua.]]
 
Antonius päätti ottaa osan joukoistaan ja tehdä yllätyshyökkäyksen Pansan kokemattomia joukkoja vastaan. Osan joukoistaan hän määräsi hyökkäämään vihollisen leiriä vastaan, jotta vihollinen ei huomaisi Antoniuksen aikeita. Antonius lähti öiselle marssille kahden legioonansa kanssa. Hirtius oli kuitenkin varuillaan ja lähetti Sulpicius Galban ja Carfulenuksen johdolla Pansalle lisäjoukkoja. Hirtiuksen lähettämiin veteraanijoukkoihin kuului ''Legio Martia'' sekä hänen ja Octavianuksen henkivartiostot (''[[Pretoriaanikaarti|cohors praetoria]]''). Antonius asetti legioonansa väijytykseen erääseen Forum Gallorum -nimiseen kylään ja sitä ympäröivälle suolle. Ainoastaan Antoniuksen kevytaseiset ja ratsuväki pysyttelivät näkyvillä. Nähdessään nämä joukot Legio Martia ja pretoriaanit lähtivät heti hyökkäykseen. Legio Martian ja pretoriaanien kohortit eivät ehtineet muodostaa kunnollista taistelujärjestystä, vaan ryhmittyivät suoraan marssimuodostelmastaan taistelulinjaksi. Niin sanotussa ''simplex acies'' taistelujärjestyksessä joukot taistelivat yhdessä rivissä, mutta yleensä legioonat taistelivat useammassa rivistössä. Legio Martian ja pretoriaanikohorttien sotilaat eivät pystyneet hillitsemään itseään, vaan lähtivät käskyistä huolimatta rajuun hyökkäykseen. Octavianuksen pretoriaanikohortti taisteli rivistön keskellä, [[Via Aemilia]]lla, Mutinan ja Bononian välisellä tiellä, joka kulki soisen maaston läpi korotetulla harjanteella. Legio Martian kahdeksan kohorttia taistelivat soisella alueella tien oikealla puolella ja vasemmalla siivellä taistelivat Legio Martian loput kaksi kohorttia ja Hirtiuksen pretoriaanit. Taistelujärjestyksestä voidaan päätellä, että kahdeksan Legio Martian kohorttia oli marssinut joukkojen kärjessä. Sen perässä olivat marssineet pretoriaanit ja kaksi Legio Martian kohorttia.<ref name="Cowan"/>
 
== Mutinan taistelu ==
[[Kuva:Young August Louvre Ma2577.jpg|right|thumb|Octavianus nuorena miehenä. Vuonna [[43 eaa.]] Octavianus oli vielä nuori ja kokematon, mutta hän oli suosittu murhatun Caesarin entisten kannattajien keskuudessa.]]
 
Antonius joutui perääntymään leiriinsä Forum Gallorumista. Dio Cassius kertoo, että osa Antoniuksen kannattajista jätti hänet taistelun jälkeen. Octavianus ja Hirtius ilahtuivat tästä ja päättivät provosoida Antoniuksen uudelleen taisteluun<ref name="Dio38" /> ja muutama päivä Forum Gallorumin taistelun jälkeen Antoniuksen oli pakko uskaltautua taisteluun. Tämä ratkaiseva taistelu käytiin 21. huhtikuuta.<ref name="Mutina">Cambridge Ancient History s.483, Osgood s.56</ref>
 
 
[[Kuva:Antony with Octavian aureus.jpg|right|thumb|Kolikko vuodelta 41 eaa. Mutinassa toisiaan vastaan taistelleet Antonius ja Octavianus pääsivät pian yhteisymmärrykseen.]]
 
Galliassa Antonius saapui Lepiduksen armeijan luokse toukokuun lopulla. Lepidus oli useaan otteeseen julistanut kannattavansa senaattia, mutta häneen ei luotettu. Lepiduksen sotilaat, kuten Antoniuksenkin sotilaat, olivat Caesarin veteraaneja, ja julistivat, etteivät aikoisi taistella Antoniusta vastaan. Sotilaiden painostuksesta Lepidus antoi lopulta periksi ja liittoutui Antoniuksen kanssa. Decimus Brutus suuntasi tämän jälkeen matkansa [[Lucius Munatius Plancus|Lucius Munatius Plancuksen]] luokse, jonka uskottiin pysyneen lojaalina senaatille. Kesän kuluessa [[Gaius Asinius Pollio]] julisti myös kannattavansa Antoniusta ja Lepidusta. Pollio sai suostuteltua Plancuksen liittymään Antoniuksen kannattajiin. Decimus Brutus yritti tämän jälkeen paeta maitse Macedoniaan Marcus Brutuksen luokse. Italiassa Octavianus taas odotti tilaisuutta saada hyökätä Brutuksen kimppuun. Brutuksen joukot karkasivat suurissa joukoissa. Lopulta Brutus joutui erään gallialaisen päällikön vangiksi, ja hänet surmattiin Antoniuksen käskystä. Lopputuloksena oli, että Antoniuksen komennossa oli 23 legioonaa ja Octavianuksella 17. <ref name="Mutina">Cambridge Ancient History s.484-485, Osgood s.57</ref><ref name="Everitt82"/>
 
 
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
<div class="references-small" style="-moz-column-count:2; column-count:2;"> <references/> </div>
 
[[Luokka:AntiikinRooman taistelutsodat]]
[[Luokka:Rooman sotahistoria]]
 
[[bg:Мутинска война]]
54 664

muokkausta