Ero sivun ”11. divisioona (talvisota)” versioiden välillä

'''Vuosalmen lohkolla''' suomalaiset aloittivat oman vastahyökkäyksensä [[6. maaliskuuta]] Vasikkasaaren takaisinvaltaamiseksi. Vastahyökkäys pysähtyi kuitenkin mainitun saaren pohjoisosaan hyökkäävien joukkojen myöhästyttyä hyökkäykseenlähdössä ja tulivalmistelun mentyä näin osin hukkaan. Toisena syynä hyökkäyksen pysähtymiseen oli mm. neuvostojoukkojen tuli jo aiemmin niille menetetyltä Äyräpään kirkonmäeltä ja sen läheisiltä harjanteilta suomalaisten hyökkäyksen sivulta ja osin jopa takaa. Suomalaisjoukkojen tykistöltä loppuivat lisäksi ammukset ja hyökkäyksen tukeminen muuttui näin mahdottomaksi. Suomalaisjoukot vetäytyivät takaisin mantereen puolelle ja onnistuivat siellä torjumaan puna-armeijan uudet hyökkäysyritykset puolustajien sivustasta näiden selustaan. '''Kaskiselän lohkolla''' neuvostojoukot onnistuivat tunkeutua aikaisin aamulla suomalaisasemiin parin komppanian suuruisella joukolla, mutta neuvostojoukot tulivat tulivat tuhotuiksi jo aamupäivän aikana. '''Sintolan lohkolla''' neuvostojoukot hyökkäsivät Vuoksen jään yli noin kaksi kilometriä leveällä rintamalla Hopeasalmen ja Vitsaaren välisellä alueella. Hopeasalmella puna-armeijan hyökkäys torjuttiin jo ennen rantaviivaa, mutta etelämpänä neuvostojoukot pääsivät etenemään harvan rantavarmistuksen läpi jopa kilometrin päähän Vuoksen rannasta. Suomalaisten onnistui kuitenkin vastahyökkäyksellään painaa neuvostojoukot takasinpäin kohti Vuoksea ja seuraavan yön aikana suomalaisasemiin tunkeutuneet puna-armeijan yksiköt tulivat tuhotuiksi samoin kuin Vitsaareen hyökkäyksen suorittaneet vastustajan joukot. Päivän kuluessa alueella tapahtui johtosuhteiden muutos siten, että 21. Divisioona otti rintamavastuun Vuosalmen lohkolla. Samalla mainitulla lohkolla taistelleet joukot otettiin mainitun yhtymän komentoon. 2. Divisioonan esikunta pystyi nyt keskittymään taisteluihin Sintolan lohkolla. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 ss.288-290</ref>

 

Divisioonan kaventuneen rintamavastuualueen joukot saivat edes lyhyen hengähdystauon, jonka aikana taistelutoiminta oli vähäisempää. Vitsaareen kohdistui [[7. maaliskuuta]] aamun pimeydessä yksi, noin komppanian voimin tehty hyökkäys, joka kuitenkin torjuttiin. Puna-armeijan tykistön tuli kiihtyi iltaa kohden jopa tulivalmistelun mittaan. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.290</ref>

 

Vitsaareen kohdistui suurempaa painetta myös [[8. maaliskuuta]] neuvostojoukkojen taholta voimakkaan tykistötulen ja kahden noin komppanian vahvuisin voimin tehdyn hyökkäyksen muodossa. Suomalaiset vahvistivat mainitun saaren puolustusta illan ja yön aikana. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.290</ref>

 

Neuvostojoukot aloittivat [[9. maaliskuuta]] viimeisen laajan yrityksensä päästä läpimurtoon 2. Divisioonan puolustusalueella. Puna-armeijan hyökkäyksen painopiste oli selvästi '''Sintolan lohkolla''', jossa puolustuksesta vastasi JR 4 sille muualta alistettujen joukkojen turvin. Divisioonan toinen '''Kaskiselän lohko''' oli sodan loppuun saakka hiljaisempi. Tykistöä suomlaisjoukoilla oli alueella vain kahdeksan patterin verran (32 putkea), joiden ammustilannekin oli lähes lohduton. Näistä syistä vastuu puolustuksesta kohdistui lähes kokonaisuudessaan jalkaväkijoukoille. Mainitun päivän aamuna kello 6 neuvostojoukot aloittivat hyökkäyksensä suoraan Vuoksen jään yli kohti Saarvalahtea noin pataljoonan voimin, mutta hyökkävät joukot pysähtyivät suomalaisten torjuntatuleen jääden kuitenkin makaamaan jäälle ja uudistaen hyökkäysyrityksensä vielä kahdesti päivän aikana. Molemmat hyökkäysyritykset torjuttiin ennen rantaviivaa. Vitsaaressa neuvostojoukkojen onnistui nousta maihin aamupäivän aikana saaren molemmissa päissä (saari on noin 2 kilometriä pitkä ja kokonaisuudessaan alle kilometrin levyinen sekä suunnaltaan kaakosta luoteeseen). Saarta puolustanut Kev.Os. 21 onnistui karkottamaan puna-armeijan joukot saaren kaakkoisesta osasta päivän aikana, mutta luoteispään taistelut jatkuivat koko yön. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 ss.290-291</ref>