Ero sivun ”Luontaislääkintä” versioiden välillä

 

== Yleistä ==

Saksassa lääkäreiksi opiskelevien opintoihin kuuluu luontaishoito-oppia (saks.&nbsp;''Naturheilverfaren'' tai ''Erfahrungsheilkunde'' ), johon voi myös erikoistua. Luontaishoito-opin viisi klassista menetelmää ovat fytoterapia eli kasvilääkintä, vesi-ja lämpöhoidot, terveellinen ruokavalio (myös paastot), liikunta-ja hierontahoidot sekä terveet elämäntavat. Luontaishoito-opissa pyritään käynnistämään ja tukemaan elimistön itseparantamista.<ref>Pursiainen, Jouko: ”Naturopatia”, s. 66-69. Teoksessa Saarinen, Saana (toim.): ”Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa”. Edita, Helsinki 1998, s. 66-69. Sekä Saarinen, Saana: ”Luontaishoito-oppi”, s. 65. Teoksessa Saarinen, Saana (toim.): ”Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa”, s. 65. Sekä Mäkelä, Rauli: ”Täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen periaatteita”, s. 42 . Teoksessa Saarinen, Saana (toim.): ”Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa”, s. 38-46.</ref>