Ero sivun ”Kimalaisorho” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
TXiKiBoT (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: lv:Mušu ofrīda
Sisällön laajennus, viitteet
Rivi 18:
| commons =Ophrys insectifera
}}
'''Kimalaisorho''' (''Ophrys insectifera'') on suuren suvun ainoa laji Suomessa. Tämä [[kämmekkäkasvit|kämmekkä]] tunnetaan parhaiten erikoisesta pölytystavastaan. Kimalaisorho on laajalti uhanalainen ja rauhoitettu Suomessa.
 
== Ulkonäkö ja koko ==
KasvinKimalaisorhon tyvellälehdet onovat parilehtinensen ruusuke,tyvellä jonkatai keskeltävarren nouseealaosassa. muutamakukkainenVarsi kukinto,on joka15-30 oncm nkorkea. 20Kimalaisorhon varressa on 3-4014 cmpientä, korkeakukalle laskeutunutta [[pistiäiset|pistiäistä]] muistuttavaa kukkaa. Yksittäisen kukan [[labellum|huuli]] on tummanruskea, neliliuskainen, hieman hyönteisen ruumista ja siipiä muistuttava. Siinä on myös sinistä "peilimäistä" kuviointia. Huulen yläpuolella olevat ylemmätlankamaiset petalitkehälehdet ovat kapeat, samoinja tumman ruskeat, kuin tuntosarvet. Muut kehälehdet (sepalit) ovat vaatimattomia kokonaan vihreitä. KukistaKukat houkuttelevat ulkomuodollaan lähteeja [[feromoni]]maistamaisella tuoksua, joka houkutteleetuoksullaan hyönteiskoiraitapistiäiskoiraita parittelemaan kukan kanssa. Tämä "valeparittelu" voi sitten seuraavassa kukassa tapahtuessaan johtaa kukan pölytykseen. Kimalaisorhon kukinta alkaa pistiäiskoiraiden kuoriuduttua ennen naaraiden kuoriutumsta. Kukinta-aika on kesä-heinäkuussa.<ref>Retkeilykasvio 1998, s. 504.></ref><ref name="RANTA">Ranta 1997, s. 201.</ref>
 
Maan alla kimalaisorholla on kaksi pyöreää versojuurimukulaa.
 
== Levinneisyys ==
[[Orhot]] (''Ophrys'') ovat levinneet laajalti Euroopassa ja [[Välimeri|Välimeren]] ympäristössä. Monista muista lajeista poiketen kimalaisorho karttaa kuumimpia Välimeren alueita, ja se on myös pohjoisimpana kasvava orholaji.
 
[[Orhot]]Kimalaisorhon (''Ophrys'')päälevinneisyysalue ovaton levinneetKeski- laajaltija Länsi-Euroopassa. jaTämän [[Välimeri|Välimeren]]alueen ympäristössä.ulkopuolella Monistakimalaisorhoa muistatavataan lajeistamm. poiketenBaltiassa kimalaisorhoja karttaaPohjoissaissa. kuumimpiaNorjan Välimerenrannikolla alueita,lajia jatavataan seperäti onnapapiirin myöspohjoispuollella. pohjoisimpanaItämerellä kasvavalaji orholaji.kasvaa Lajietenkin onsuurilla melkosaarilla, yleinen esim.kuten [[Gotlanti|Gotlannissa]], [[Öölanti|Öölannissa]] ja [[Hiidenmaa]]lla,. muttaSuomessa Suomestakimalaisorhoa tunnetaantavataan alkuperäisenä tai vainmuinaistulokkaana muutamiaparillakymmeneltä kasvupaikkojapaikalta [[Ahvenanmaa]]lta. ja yksi elinvoimainen kasvustoVarsinais-Suomessa [[Parainen|ParaisiltaParaisten]] kalkkialueelta tunnetaan yksi elinvoimainen tulokasesiintymä.<ref name="RANTA"/>
 
== Elinympäristö ==
Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kalkkipitoiset lehtoniityt ja niittymäiset tienpientareet, mutta Paraisilla laji kasvaa hyvin kalkkipitoisessa kangasmetsässä.
Kimalaisorho on kalkinvaatija. Lajille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kosteat niityt ja metsät, lettosuot ja joskus kuivemmat, runsaskalkkiset paikat. Tällaisesta esiintymispaikasta esimerkki on Parainen, jossa laji kasvaa tuoreella mäntykankaalla. Kimalaisorhon esiintyminen on oikullista ja kasvi saattaa piileskellä sienijuurensa turvin maan alla vuosikausia. Lajia uhkaavat elinympäristöjen umpeenkasvu ja tuhoutuminen sekä keräisly.<ref name="RANTA"/>
 
== KuvausLähteet ==
* Ranta, Pertti: ''Kimalaisorho''. Teoksessa ''Uhanalaiset kasvimme''. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 201.
* ''Retkeilykasvio''. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
 
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
*[http://www.luomus.fi/kasviatlas/vascatlas2007_maps.php?taxon=43783&size=1&atlas=2 Kasviatlas: Kimalaisorhon levinneisyys Suomessa]
 
Kasvin tyvellä on parilehtinen ruusuke, jonka keskeltä nousee muutamakukkainen kukinto, joka on n. 20-40 cm korkea. Yksittäisen kukan [[labellum|huuli]] on tummanruskea, neliliuskainen, hieman hyönteisen ruumista muistuttava. Siinä on sinistä "peilimäistä" kuviointia. Huulen yläpuolella olevat ylemmät petalit ovat kapeat, samoin tumman ruskeat, kuin tuntosarvet. Muut kehälehdet (sepalit) ovat vaatimattomia kokonaan vihreitä. Kukista lähtee [[feromoni]]maista tuoksua, joka houkuttelee hyönteiskoiraita parittelemaan kukan kanssa. Tämä "valeparittelu" voi sitten seuraavassa kukassa tapahtuessaan johtaa kukan pölytykseen.
 
Maan alla kimalaisorholla on kaksi pyöreää versojuurimukulaa.
 
[[Luokka:Kämmekkäkasvit]]