Ero sivun ”Luce Irigaray” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 9:
Luce Irigarayn varhaisempi tuotanto perustuu lacanilaisen psykoanalyysin kritiikkiin ja Jacques Derridan dekonstruktioon. Irigaray otti 1960-luvulla osaa psykoanalyytikko Jacques Lacanin seminaareihin ja valmistautui analyytikoksi, mutta hänet erotettiin vuonna 1974 monumentaalisen väitöskirjassa Speculum de l'autre femme – se voidaan suomentaa vaikkapa nimellä "Toisen naisen spekula", mutta myös "Speculum toisesta naisesta" tai vain ”Speculum. Toinen nainen" – esittämien kerettiläisten näkemystensä vuoksi Lacanin perustamasta Vincennesin yliopistossa sijaitsevasta Pariisin freudilaisesta koulusta.
Irigarayn väitöskirjan nimi viittaa [[gynekologi]]n spekulaan, jolla katsotaan naisen vaginaan laajentaen sitä. Toisaalta spekulan metalista pintaa vastaan gynekologi näkee omat kasvonsa kuin vääristyneestä peilistä – Lacanin peilivaihetta mukaillen. Norjalainen kirjallisuuden tutkija Toril Moi huomauttaa jo Irigarayn väitöskirjan muodon muistuttavan spekulan/emättimen koveraa pintaa. Keskimmäistä jaksoa ympäröi kaksi massiivista Freudia ja Platonia käsittelevää jaksoa, joiden väliin pirstoutuneempi keskijakso ikään kuin uppoaa. Niin ikään keskimmäisessä osassa Irigaray esittää oman diskurssinsa ensimmäisenä ja viimeisenä, kun taas ensimmäisessä ja viimeisessä osassa Irigrarayn oma diskurssi on sijoitettu miesajattelijoiden väliin. Rene Descartes uppoaa teoksen syvimpään onteloon. (Moi 1990, 146-148.)
Irigarayn varhaisen tuotannon toinen merkkiteos on Ce sexe qui n'en est pas un. Verrattuna Speculimiin se on helppotajuisempi, runollisempi, puoliteoreettinen. Siinä Irigaray korostaa naisen seksuaalisuuden moninaisuutta sanomalla, että naisen sukupuolielimiä on ympäri kehoa; nainen kokee nautintoa ja mielihyvää lähes joka puolella kehoaan. Naisen nautinto on vaihtelevampaa, eroissaan moninaisempaa ja herkempää kuin yleensä kuvitellaan. Koska naisella ei ole yhtä sukuelintä eikä kiinteää seksuaalisuutta. Naisen seksuaalisuutta sellaisenaan ei mikään teoria voi kuvata ja käsitteellistää muuten kuin epäsuorasti.
Rivi 19:
==Irigarayn ajattelun kritiikkiä==
Feministisessä teoriakeskustelussa Irigarayta on syytetty [[essentialismi]]sta eli olemusajattelusta. Hän kun näyttäisi ajattelevan, että sukupuolet ovat olemukseltaan erilaisia esimerkiksi rinnastaen naisen ja nesteet keskenään tai väittäessään feminiinisyyden löytävän itsensä mystisessä kokemuksessa. Toisaalta Irigaray korostaa kyseessä olevan ironisen eron; rinnastaessaan esimerkiksi naisen ja nesteet, hän vain jäljittelee hysteerikon roolia, jota patriarkaalinen yhteiskunta naisilta olettaa ja johon miesfilosofit ovat naiset ajaneet. Vaikka feministisessä teoriakeskustelussa Irigaraylle on annettu tunnustusta sukupuolieron merkityksen pohtimisesta ja sen uudelleenkäsitteellistämisestä, on [[mimesis]]tä mielekkäänä poliittisena [[strategia]]na epäilty. Essentialismin lisäksi Irigarayta kritisoitu historiattomuudesta ja filosofisesta [[idealismi]]sta, tarkoittaen, että hän unohtaa naisten elämän materiaaliset lähtökohdat. (vrt. Moi 1990, 163-165.)
==Irigarayn tieteenkritiikkiä==
| |||