Ero sivun ”Kybernetiikka” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kesaloma (keskustelu | muokkaukset)
Kesaloma (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 11:
Kybernetiikka tutkii yleisesti itseohjautuvia automaattisesti säätyviä systeemejä. Nämä systeemit voivat edustaa hyvin monenlaisia eri aloja. K:aa on sovellettu niin biologisiin järjestelmiin kuin yhteiskunnan ilmiöiden ja toiminteiden mallintamiseen. Jotta saataisiin oikeaa 'hallintatietoa' kompleksisten järjestelmien tehokkaaseen valvontaan, sekä niiden itseohjausmekanismien parhaaseen optimointiin, on saatava niistä maksimaalista (tai väh. riittävää) toiminnallista informaatiota. Tämä voi tarkoittaa joko (kuten enimmäkseen on rajoituttu tekemään) sen seurantaa, että jokin "järjestelmä" automaattisesti reagoi ns. palautetietoon, pitäen näin itsensä edelleen toimintakuntoisena- ja kykyisenä tai (mikä ehkä olisi suotavaa) tätä käsitettä (kyberneettistä metodia) alettaisiin enemmän soveltaa myös luonnon ilmiöiden kuvailuun.
 
Tämä ajatushan lienee ollut myös jo [[Norbert WienerinWiener]]in eräänä motiivina hänen teoksessaan "Ihmisestä, koneista, kielestä"*. Luonnon toiminnoissa esiintyvistä itsesäätelymekanismeista on viime vuosina jo ilmestynyt merkittävää kirjallisuuttakin. Esimerkkeinä mm. James Lovelock: "Gaian kosto"**, joka käsittelee maapallon ilmaston itsesäätelyn ja niin myös ihmiskunnan tulevaisuuden ongelmia, sekä John Gribbin: "Syvä yksinkertaisuus", jossa jopa osoitetaan, että myös galaktisella ja siis laajalla kosmisella tasolla, vallitsee materian itseään säätävien elementtien: entropian ja gravitaation, keskinäinen kybernetiikka.***
Vaikka ko. teokset eivät juuri käytä K:n käsitettä, on sen 'läsnäolo' silti aivan ilmeistä.