Ero sivun ”Myönnytyspolitiikka” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: lv:Nomierināšanas politika |
p kh (pelkkä Britannia riittäisi useimmiten), Replaced: Iso-Britannian → Ison-Britannian using AWB |
||
Rivi 1:
'''Liennytyspolitiikka''' on "politiikkaa, joka tähtää kansainvälisten kiistojen ratkaisemiseen tunnustamalla olemassa olevat valitusten aiheet ja vastaamalla niihin järkiperäisten neuvottelujen ja kompromissien keinoin, välttäen näin tarpeen käydä sotaa, joka tulisi olemaan kallis, verinen ja mahdollisesti vaarallinen." Termiä käytetään usein kuvaamaan [[Iso-Britannia|Ison-Britannian]]
vuosina 1937-1939. Liennytyspolitiikasta on käyty akateemista ja poliittista keskustelua vuosikymmenten ajan. Historioitsijoiden arvio Chamberlainin politiikasta on vaihdellut. Arvostelijat ovat tuominneet Chamberlainin kun puolustajien mukaan hänen liennytyspolitiikkansa oli pakon sanelemaa.
Rivi 16:
Maaliskuussa 1936 Hitler haastoi [[Versaillesin rauhansopimus|Versaillesin rauhansopimuksen]] ja lähetti joukkojaan demilitarisoidulle Reininmaan alueelle, jonka Ranska oli vaatinut puskurivyöhykkeeksi maiden väliselle rajalle. Saksan uudelleenvarustelu oli vielä kesken ja sen asevoimat eivät olleet kasvaneet naapurivaltioiden tasalle. Reininmaan miehitys oli siis uhkapeliä ja monet Hitlerin neuvonantajista vastustivat sitä. Saksalaisille upseereille olikin annettu käsky vetäytyä välittömästi, mikäli he kohtaisivat vastarintaa alueesta määräävien ranskalaisten toimesta. Vastarintaa ei ollut ja Hitler keräsi operaatiostaan poliittisen voiton.
Ranska valitti Kansainliittoon ja kysyi
Hitler kutsuttiin kuitenkin neuvottelupöytään. Hän ehdotti Saksan ja länsivaltojen välistä hyökkäämättömyyssopimusta. Yksityiskohdista kysyttäessä Hitler kuitenkin jahkaili eikä vastannut. Onnistunut Reininmaan miehitys oli vakuuttanut hänet siitä, ettei kansainvälinen yhteisö nousisi vastustamaan häntä ja että Saksa oli saavuttanut tärkeän strategisen aseman.
Rivi 22:
=== Abessinian kriisi ===
Mussolini haaveili nostattavansa Italian antiikin Rooman kaltaiseksi mahdiksi. Ensimmäiseksi hän halusi Abessiniaan, jonka naapurivaltiot [[Eritrea]]n ja [[Somalia]]n Italia jo omisti. Joulukuussa 1934 Italian ja Abessinian joukkojen välillä käytiin kahakka Walwalissa, kun Italia otti haltuunsa kiistellyn alueen lähellä
Lokakuussa 1935 Mussolini käynnisti hyökkäyksen Abessiniaan. Kansainliitto julisti Italian olevan hyökkääjäosapuoli ja sääti taloudellisia pakotteita, joihin ei kuitenkaan kuulunut öljy ja hiili. Ilman näitä resursseja Italian olisi ollut vaikea käydä sotaa ja selviytyä, mutta toisaalta pelättiin energiaresurssien viennin kieltämisen johtavan sotaan Italian kanssa. Kansainliiton jäsenvaltioista [[Albania]], Itävalta ja [[Unkari]] kieltäytyivät toteuttamasta pakotteita. Myös kansainliittoon kuulumattomat Saksa ja Yhdysvallat jatkoivat kauppaa Italian kanssa.<ref name=Taylor/>
Huhtikuussa 1935 Italia oli liittynyt
Toukokuussa 1936 Italia valtasi Abessinian pääkaupungin [[Addis Abeba]]n pakotteista ja vastalauseista huolimatta ja julisti Italian kuninkaan [[Viktor Emanuel III]]:n Etiopian keisariksi. Kaksi kuukautta myöhemmin kansainliitto luopui pakotteista. Abessinian kriisi vahingoitti suuresti kansainliiton arvovaltaa.
Rivi 36:
===Münchenin sopimus===
Tsekkoslovakia perustettiin Versaillesin sopimuksen myötä. Siihen kuuluivat myös sudeettialueet, joissa asui paljon saksalaisia. Huhtikuussa 1938 [[Konrad Henlein]]in johtamat sudeettinatsit ajoivat itsehallintoa alueelle. Chamberlain varoitti Hitleriä, että Saksan väliintulo saattaisi aiheuttaa konfliktin
Syyskuussa Chamberlain matkusti Hitlerin huvilaan [[Kotkanpesä]]än neuvottelemaan suoraan Hitlerin kanssa toiveinaan välttää sota. Nyt Hitler vaati sudeettialueen liittämistä Saksaan ja vakuutti, että tästä kieltäytyminen merkitsisi sotaa. Ranskan tukemana Chamberlain kertoi Tsekkoslovakian presidentille, että maan tulee luovuttaa alueet, joissa on saksalaisenemmistö. Näin Tsekkoslovakia menetti 800 000 kansalaista, merkitttävästi teollisuutta ja lännessä sijainneen strategisesti tärkeän vuoristoalueen. Käytännössä Iso-Britannia ja Ranska painostivat liittolaistaan luovuttamaan osan alueistaan vihamieliselle naapurille.<ref name=Thompson/>
Sen jälkeen Hitler ilmoitti Chamberlainille, että Saksa tulee miehittämään [[sudeettialueet]] ja että alueilla asuneiden tsekkoslovakialaisten tulee muuttaa pois. Tsekkoslovakialaiset vastustivat vaatimusta ja britit ja ranskalaiset asettuivat tukemaan heitä. Chamberlain suostutteli Hitlerin esittämään vaatimuksensa konferenssissa neljän vallan välillä. Näihin ei luettu itse Tsekkoslovakiaa. 29. syyskuuta Hitler, Chamberlain, Ranskan pääministeri [[Edouard Daladier]] ja Mussolini tapasivat [[München]]issa. Johtajat sopivat, että Saksa saa miehittää sudeettialueen, mutta jättää muut vaatimuksensa kansainvälisen komission ratkaistavaksi. Tsekkoslovakialaisille ilmoitettiin, että jos he eivät suostu päätöksiin, he jäävät ilman kenenkään tukea. Chamberlainin vaatimuksesta Hitler allekirjoitti hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan ja
Münchenissa koettu tappio sai aikaan muutoksen politiikassa ja Chamberlain aloitti valmistautumisen sotaan. Maaliskuussa 1939 hän lupasi Puolalle, että Iso-Britannia tukisi maata mikäli sen itsenäisyyttä uhataan. Hitler hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939. Kaksi päivää myöhemmin Iso-Britannia julisti sodan Saksalle lyöden Hitlerin ällikällä. Iso-Britannia ja Ranska katsoivat kuitenkin sivusta, kun Saksa valtasi Puolan.
|