Ero sivun ”Suomi” versioiden välillä

Suomi kuuluu [[Kasvillisuusvyöhyke|kasvillisuusvyöhykkeissä]] käytännössä kokonaan pohjoiseen [[boreaalinen vyöhyke|havumetsävyöhykkeeseen]]. Maan eteläisin rannikkoseutu edustaa jo havumetsä- ja lehtimetsävyöhykkeen vaihettumisaluetta. Tämä [[hemiboreaalinen vyöhyke]] on kasvistoltaan maan rehevintä aluetta. Suomen pohjoisimmat osat edustavat jo havumetsävyöhykkeen ja [[tundra]]n vaihettumisaluetta. Maa on pääosin [[Metsä|metsien]] ja metsäisten [[Suo|soiden]] peittämää: pinta-alasta 250&nbsp;000 neliökilometriä on joko metsää, kitumaata tai suota. Tämä on useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon, ja Suomi onkin maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. [[Metsätyyppioppi|Metsätyyppiopissa]] Suomen metsämaiden pääekosysteemityypit ovat [[kangasmetsä]]t, [[lehtometsä]]t ja [[suo|turvemaat]]. Nämä jaetaan edelleen indikaattorilajien mukaan kasvupaikkatyyppeihin ja moniin eri kasvillisuustyyppeihin. Suurin osa Suomen metsistä on [[tuore kangas|tuoretta]] tai [[kuivahko kangas|kuivahkoa kangasmetsää]].<ref>[http://cc.oulu.fi/~jtuomi/yhteiso9.html cc.oulu.fi - Sukkessio, kasvupaikkatyypit ja metsätyyppioppi]</ref> Etelä-Suomen metsät ovat pohjoisen metsiä tiheämpiä, korkeampia, rehevämpiä ja lajistoltaan monipuolisempia – valitettavasti metsätuhot ovat paljon suurempia kuin Pohjois-Suomessa. Soita on vähemmän kuin pohjoisessa. Tyypillisin valtapuulaji on [[metsäkuusi]]. Pohjois-Suomen metsät ovat matalampia ja harvempia kuin Etelä-Suomessa. Lajiston monipuolisuus on etelään verrattuna vähäinen. Suurin osa soista sijaitsee Pohjois-Suomessa, ja tyypillisin valtapuulaji on [[mänty]]. Männyn ja metsäkuusen lisäksi [[rauduskoivu]] ja [[hieskoivu]] ovat merkittävimmät metsiköitä muodostavat puulajit. Muita Suomessa luonnostaan tavattavia puulajeja ovat [[haapa]], [[kotipihlaja]], [[Harmaaleppä|harmaa-]] ja [[tervaleppä]] sekä monet [[pajut|pajulajit]]. Ne esiintyvät Suomessa yleensä semmoisilla paikoilla, missä havupuut eivät viihdy, esimerkiksi kuoloaukeilla ja tulvatasangoilla. [[Jalot lehtipuut]] kuten [[tammi]], [[vaahtera]], [[saarni]], [[lehmus]], [[vuorijalava]], [[kynäjalava]] ja [[pähkinäpensas]] ovat nykyään tyyppillisiä valtapuulejejavaltapuulajeja Keski-Euroopan lehtimetsissä, mutta Suomessa ne ovat harvinaisia. Niitä voidaan pitää jäänteinä 8&nbsp;000 vuoden takaiselta lämpimämmältä [[atlanttinen lämpökausi|atlanttiselta lämpökaudelta]], jolloin ne olivat tavallisia puulajeja aina Oulun korkeudelle saakka. Sittemmin ilmasto on hiljalleen viilentynyt, kuusi vallannut alaa, ja nykyään jalojen lehtipuiden päälevinneisyys Suomessa on lähinnä enää Varsinais-Suomessa, [[hemiboreaalinen vyöhyke|hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä]]. Sielläkin ne ovat harvinaisia, mutta muita jonkin verran yleisempiä ovat pähkinäpensas, vaahtera ja lehmus. Ahvenanmaalla tavataan myös [[metsäomenapuu]]ta ja marjakuusta.