Versio 6. maaliskuuta 2009 kello 01.00 muokkaa ML (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, palauttajat 47 781 muokkausta →‎Suomen asema Aleksanteri II:n hallitsijakauden aikana (1855–1881): poistettu asia toistetaan myöhemmin, lähteessä ei käytetty sanaa "kansalliskiihkoinen" ← Vanhempi muutos		Versio 6. maaliskuuta 2009 kello 01.05 muokkaa kumoa ML (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, palauttajat 47 781 muokkausta →‎Ensimmäinen sortokausi: myöhemmin toisteltavan poistoa ja järjestelyä Uudempi muutos →
Rivi 33: [[Kuva:Alexander-Maria.jpg\|thumb\|200px\|Aleksanteri III ja [[Maria Fjodorovna]] Tanskassa 1893]] '''Aleksanteri III''' (s. [[10. maaliskuuta]] [[1845]], [[Tsarskoje Selo]] – k. [[1. marraskuuta]] [[1894]], [[Jalta]]) oli [[Venäjä]]nmaan [[Venäjän keisari\|keisari]], [[Kongressi-Puola\|Puolanmaan]] [[tsaari]] ja [[Suomen suuriruhtinas]] vuosina [[1881]]–[[1894]]. Sortokautta edeltäneet ensimmäiset sortotoimenpiteet tapahtuivat Aleksanteri III:n hallitsijakaudella, jolloin Suomen postilaitos määrättiin Venäjän postilaitoksen alaiseksi. Hänen hallitsijakautensa aikana taantumukselliset voimat pääsivät Venäjällä valta-asemaan ja liberaalit joutuivat sivuun. Kreivi Witte, joka oli Venäjän finanssiministeri 1892-1903 ja myöhemmin pääministeri, kertoi muistelmissaan Aleksanteri III:n sanoneen hänelle ''' "Suomen valtiomuoto ei minua miellytä. Minä en salli enempää sen laajentamista, mutta se, minkä edeltäjäni ovat Suomelle antaneet, on minulle yhtä sitova kuin jos itse olisin sen antanut. Ja Suomen hallitusperusteiden horjumattomuuden minä olen vahvistanut omalla sanallani noustessani valtaistuimelle." '''<ref>Paasikiven muistelmia sortovuosilta I, s. 28</ref> <ref>Witte, Vospominanija II, s. 225</ref> J. F. Danielsonin kertoman mukaan Aleksanteri III 1890-luvun alussa oli hyväksynyt Suomalaisten arvostelun Ordinin vuosien 1808-09 tapahtumia käsitelleestä teoksesta ja hän oli ankarasti paheksunut venäläiseltä taholta esitettyjä Suomea koskevia väärennyksiä.<ref>Paasikiven muistelmia sortovuosilta I, s. 28</ref><ref> Paasikiven muistelmia sortovuosilta II, s. 167</ref>▼ ==== Suomen erityisasemaa vastaan hyökätään 1880-luvulta lähtien ==== Vuodesta 1883 monet venäläislehdet alkoivat kritisoida Suomen erityisasemaa. Venäjän ja [[Yhdistynyt kuningaskunta\|Britannian]] välille kehittyi konflikti [[Afganistan]]issa vuonna 1885, mikä Suomessa herätti pelkoa rannikon ja kauppalaivaston joutumisesta sotatoimien kohteeksi, niin kuin [[Krimin sota\|Krimin sodan]] aikana oli tapahtunut. <ref>Cowles,Virginia, s. 198-200</ref><ref>Hedenström, s. 138-140</ref> Niinpä [[Helsingfors Dagblad]]in päätoimittaja, kiihkeä [[liberalismi\|liberaali]] [[Anders Chydenius]] esitteli lehdessään, 15. huhtikuuta 1863, ajatusta Suomen julistamisesta puolueettomaksi. Ajatuksen takana oli huoli siitä, että ~~Suomen Ruotsalaiset~~suomenruotsalaiset joutuisivat sotimaan ~~Suomalaisia~~suomalaisia vastaan, jolloin Suomen puolueettomuus estäisi "veljessodan." <ref>Klinge, Matti, Keisarin Suomi, s. 210</ref> Ilmeisesti Dagbladetin aineiston perusteella brittilehti [[Daily News]] julkaisi jutun, jossa väitettiin suomalaisten poliitikkojen esittäneen, että Suomi ja Venäjä ovat kaksi eri valtiota ja toivoneen Suomen julistautuvan sodan syttyessä puolueettomaksi. ▼ Kiihkokansalliset venäläiset koettivat lehtiensä kautta juurruttaa venäläiseen väestöön käsitystä, ettei Suomi ollut valtio vaan venäläinen maakunta, sekä että Aleksanteri I:n Porvoon valtiopäivillä tästä lausuma toteamus oli vain asianhaarojen mukaan sovitettu korulause. <ref> Tommila, Päiviö, Venäläinen sortokausi Suomessa, s. 17</ref>▼ ▲Niinpä [[Helsingfors Dagblad]]in päätoimittaja, kiihkeä [[liberalismi\|liberaali]] [[Anders Chydenius]] esitteli lehdessään, 15. huhtikuuta 1863, ajatusta Suomen julistamisesta puolueettomaksi. Ajatuksen takana oli huoli siitä, että Suomen Ruotsalaiset joutuisivat sotimaan Suomalaisia vastaan, jolloin Suomen puolueettomuus estäisi "veljessodan." <ref>Klinge, Matti, Keisarin Suomi, s. 210</ref> Ilmeisesti Dagbladetin aineiston perusteella brittilehti [[Daily News]] julkaisi jutun, jossa väitettiin suomalaisten poliitikkojen esittäneen, että Suomi ja Venäjä ovat kaksi eri valtiota ja toivoneen Suomen julistautuvan sodan syttyessä puolueettomaksi. ▲Kiihkokansalliset venäläiset koettivat lehtiensä kautta juurruttaa venäläiseen väestöön käsitystä, ettei Suomi ollut valtio vaan venäläinen maakunta, ~~sekä~~ja että Aleksanteri I:n Porvoon valtiopäivillä tästä lausuma toteamus oli vain asianhaarojen mukaan sovitettu korulause. <ref> Tommila, Päiviö, Venäläinen sortokausi Suomessa, s. 17</ref> Kirjoituksen jälkeen venäläislehdet kävivät kiihkeästi Suomen kimppuun, ja vanhoillisten raivoa lisäsi entisestään [[Koljonvirran taistelu]]n muistomerkin paljastaminen 1885.<ref> Pentti Virrankoski: Suomen historia 1–2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki, 2001, osa 2, s.576-578 </ref> Rivi 53 ⟶ 46: [[Kuva:Leo Mechelin.png\|thumb\|left\|200px\|Leo Mechelin ''Land och Stad'' -lehden kuvassa vuonna [[1891]]]] Tässä tilanteessa senaattori [[Leo Mechelin]] julkaisi vuonna1885 kirjan "Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeuden pääpiirteet" suomeksi ja ruotsiksi ja vuonna 1886 ranskaksi ''Précis du droit public du Grand Duché de Finlande'' ("Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeuden pääpiirteet"). Venäläinen historian ja valtio-oikeuden tutkija [[Kesar Filippovitsh Ordin]] käänsi teoksen venäjäksi, Pokorenije Finljandii niminen teos ilmestyi kahdessa osassa, noin 950 sivuisena, sisältäen 310 sivua liitteinä olleita lähinnä poliittisia kirjeitä, varustaen käännöksen ankaralla kritiikillä. Teos käännettiin vuonna 1889 myös saksan ja englannin kielelle. <ref>Klinge, Matti, Keisarin Suomi, s. 308, 316-317</ref> Kirja herätti suurta tyrmistystä Suomessa, oli selvää että se oli painava argumentti Venäjän mielipidemaailmassa. Yleisen historian professori J. R. Danielsson-Kalmari, joka oli toiminut Mechelinin ja Montgomeryn sihteerinä 1885, kirjoitti muutamia erikielisiä kirjoja, osoittaakseen Ordinin väitteet perättömiksi. <ref>Klinge, Matti, Keisarin Suomi, s. 316-317</ref> Vuonna 1889 Mechelin julkaisi saksaksi kirjoituksen, jonka mukaan keisari [[Aleksanteri I (Venäjä)\|Aleksanteri I]] oli [[Porvoon valtiopäivät\|Porvoon valtiopäivillä]] antanut vakuutuksen, että Suomi oli Venäjästä erillinen, sen kanssa [[reaaliunioni]]ssa oleva valtio. <ref>Klinge, Matti, Keisarin Suomi, s. 316-317</ref> Rivi 63 ⟶ 54: Keskustelu osoitti, että suomalaisten ja venäläisten nationalistien käsitykset Suomen asemasta perustuivat aivan eri lähtökohtiin ja poikkesivat täysin toisistaan. Keisarin ja Venäjän ulkoministeriön kanta autonomiaan oli kuitenkin myönteisempi kuin kiihkeimpien vanhoillisten lehtien, eikä myöskään [[Suomen kenraalikuvernööri\|kenraalikuvernööri]] [[Fjodor Logginovitš Heiden\|Heiden]] halunnut liittyä jyrkimpien nationalistien kantoihin. <ref>Pentti Virrankoski: Suomen historia 1–2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki, 2001, osa 2, s.576-578 </ref> ▲J. F. Danielsonin kertoman mukaan Aleksanteri III 1890-luvun alussa oli hyväksynyt Suomalaisten arvostelun Ordinin vuosien 1808-09 tapahtumia käsitelleestä teoksesta ja hän oli ankarasti paheksunut venäläiseltä taholta esitettyjä Suomea koskevia väärennyksiä.<ref>Paasikiven muistelmia sortovuosilta I, s. 28</ref><ref> Paasikiven muistelmia sortovuosilta II, s. 167</ref> ==== Postimanifesti 12.6.1890====

Ero sivun ”Sortovuodet” versioiden välillä