Ero sivun ”Sortovuodet” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p edellisen korjauksen täydentämistä |
ML (keskustelu | muokkaukset) palautettu osa ihmeellisesti poistetuista ja muunnelluista lähteellisistä tiedoista |
||
Rivi 21:
Suomalaiset saivat ennakkovaroituksen tulevista sortokausista Aleksanteri II:n aikana, keisarillisen hovimestarin [[Kesar Filippovitš Ordin|K. F. Ordinin]] vuonna [[1887]] toimittamasta venäjänkielisestä käännöksestä [[Leo Mechelin]] alun perin ranskalaisesta teoksesta, joka käsitteli Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeuden pääperusteita. Hän liitti siihen huomautuksia, joiden tarkoituksena oli osoittaa että Mechelin oli kokonaan sivuttanut Venäjän oikeudet. Ordin selityksen mukaan keisari ei ollut antanut mitään itseään ja seuraajiaan sitovia vakuutuksia Suomelle. Leo Mechelin kiisti venäläisessä aikakauskirjassa Ordin syytökset ja hänen päätelmänsä.<ref>Juva, 8, s. 509–510</ref><ref>Parmanen, Eino I., Taistelujen kirja I, s. 60–62</ref><ref>Tommila, s. 43</ref><ref>Korhonen, Suomen historian käsikirja II, s. 291</ref> <ref>Danielson-Kalmari, J. R, Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan, s. 1-2</ref>
== Ensimmäinen sortokausi ==▼
Suomen ja Venäjän suhteet viilenivät 1880-luvulta alkaen hitaasti, mutta selvästi. Taustalla oli vanhoillisen ja [[nationalismi|nationalistisen]] suuntauksen voimistuminen Venäjän politiikassa.
Vuodesta 1883 monet venäläislehdet alkoivat kritisoida Suomen erityisasemaa. Venäjän ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] välille kehittyi konflikti [[Afganistan]]issa vuonna 1885, mikä Suomessa herätti pelkoa rannikon ja kauppalaivaston joutumisesta sotatoimien kohteeksi, niin kuin [[Krimin sota|Krimin sodan]] aikana oli tapahtunut. Niinpä [[Helsingfors Dagblad]]in päätoimittaja, kiihkeä [[liberalismi|liberaali]] Anders Chydenius esitteli lehdessään ajatusta Suomen julistamisesta puolueettomaksi. Ilmeisesti Dagbladetin aineiston perusteella brittilehti [[Daily News]] julkaisi jutun, jossa väitettiin suomalaisten poliitikkojen esittäneen, että Suomi ja Venäjä ovat kaksi eri valtiota ja toivoneen Suomen julistautuvan sodan syttyessä puolueettomaksi. Kirjoituksen jälkeen venäläislehdet kävivät kiihkeästi Suomen kimppuun, ja vanhoillisten raivoa lisäsi entisestään [[Koljonvirran taistelu]]n muistomerkin paljastaminen 1885.<ref>Pentti Virrankoski: Suomen historia 1–2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki, 2001, osa 2, s.576-578 </ref>
▲== Ensimmäinen sortokausi ==
Tässä tilanteessa senaattori [[Leo Mechelin]] julkaisi 1886 teoksen ''Précis du droit public du Grand Duché de Finlande'' ("Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeuden pääpiirteet"). Venäläinen historian ja valtio-oikeuden tutkija [[Kesar Filippovitsh Ordin]] käänsi teoksen venäjäksi varustaen käännöksen ankaralla kritiikillä. Vuonna 1889 Mechelin julkaisi saksaksi kirjoituksen, jonka mukaan keisari [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I]] oli [[Porvoon valtiopäivät|Porvoon valtiopäivillä]] antanut vakuutuksen, että Suomi oli Venäjästä erillinen, sen kanssa [[reaaliunioni]]ssa oleva valtio. Ordin vastasi keisarin vakuutuksen olleen pelkkä fraasi, jolla ei ollut valtio-opillisesti sitovaa merkitystä, ja että Venäjän hallitsija oli vapaa muuttamaan Suomen asemaa oman tahtonsa mukaan. Suomalaiset tutkijat kuten [[Johan Richard Danielson-Kalmari|J. R. Danielson]] pyrkivät todistamaan Ordinin väitteet vääriksi, mutta myöhempi tutkimus on osoittanut Ordinin olleen oikeassa sikäli, ettei [[perustuslaki|perustuslakeja]] ja autonomiaa vuonna 1809 ollut määritelty sitovasti. <ref>Pentti Virrankoski: Suomen historia 1–2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki, 2001, osa 2, s.576-578 </ref>
Suomalaiset olisivat voineet Aleksanteri I:n vakuutuksen sijaan tukeutua Aleksenteri II:een, joka oli vahvistanut Suomen perustuslait ja siten vankistanut autonomian valtio-opillista perustaa. Venäjän konservatiivit pitivät kuitenkin Aleksanteri II:n politiikkaa kokonaisuutenaan vääränä ja vastustivat kiihkeästi sitä, että autonomiaa puolustettiin Aleksanteri II:n aikana vallinneella tilanteella. Keskustelu osoitti, että suomalaisten ja venäläisten nationalistien käsitykset Suomen asemasta perustuivat aivan eri lähtökohtiin ja poikkesivat täysin toisistaan. Keisarin ja Venäjän ulkoministeriön kanta autonomiaan oli kuitenkin myönteisempi kuin kiihkeimpien vanhoillisten lehtien, eikä myöskään [[Suomen kenraalikuvernööri|kenraalikuvernööri]] [[Fjodor Logginovitš Heiden|Heiden]] halunnut liittyä jyrkimpien nationalistien kantoihin. <ref>Pentti Virrankoski: Suomen historia 1–2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki, 2001, osa 2, s.576-578 </ref>
=== Suomen asema [[Aleksanteri III]]:n hallitsijakauden aikana (1881-1894)===
| |||