Ero sivun ”Bassoklarinetti” versioiden välillä

'''Bassoklarinetti''' on [[klarinetti]]a isokokoisempi ja matalaäänisempi [[puupuhallin]]. Ääni syntyy klarinetin tapaan yksinkertaisen ruokokielen värähdellessä. Bassoklarinetti on B-vireinen, A-vireisiä ei tiettävästi ole. Sinfoniaorkestereissa käytettävien bassoklarinettien alarekisterin äänialaa jatkettu samoin kuin [[bassettitorvi|basettitorvessa]], puhallinorkestereissa yleensä vain puolella sävelaskeleella. Bassoklarinetin soiva ääniala on kontra-Bb:stä -> kaksiviivainenkaksiviivaiseen-Bb:een, mutta taitavimmat soittajat pääsevät vielä kvintin ylemmäs. Bassoklarinetti kirjoitetaan suurta noonia ylemmäs diskantti- eli G-avaimelle kuten tenorisaksofoni, eli kirjoitettuna bassoklarinetin ääniala on pienestä C:stä kolmiviivaiseen C:hen ja siitäkin korkeammalle. Bassoklarinetin ääni on alarekisterissä pehmeä ja täyteläinen, soivassa yksiviivaisessa oktaavissa helposti hieman räikeä ja vaikeasti hallittava ja ylärekisterissä läpitunkeva ja suorastaan kimeä.

[[Sinfoniaorkesteri|Sinfoniaorkestereissa]] bassoklarinettia käytettiin jo 1800-luvun lopulla ja se yleistyi 1900-luvulla. Bassoklarinettia käytetään myös [[puhallinorkesteri|puhallinorkestereissa]], klarinettiyhtyeissä ja sooloinstrumenttina [[jazz]]issa. Esimerkiksi jazz-musiikin keskeisimpiin julkaisuihin kuuluvilla levyillä [[Miles Davis]]in ''[[Bitches Brew]]'' (1970) ja [[Eric Dolphy]]n ''Out to Lunch'' (1964), on molemmilla annettu bassoklarinetille merkittävä osuus. Bassoklarinetin ääni on pehmeä ja täyteläinen.