Ero sivun ”Valokuvauksen historia” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ism (keskustelu | muokkaukset)
Ism (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 6:
{{Pääartikkeli|[[Dagerrotypia|daguerrotypia]]}}
[[Tiedosto:Nicéphore Niépce Oldest Photograph 1825.jpg|thumb|250px|Maailman vanhin valokuva. Nicéphore Niépce [[heliografia]]menetelmällä otettu kuva Hevosta taluttavaa miestä esittävästä maalauksesta (1825)]]
Daguerren[[Louis Daguerre]]n nimiin pantu keksintö oli vain yksi monien valokuvaukseen liittyvien keksintöjen joukossa. Daguerrotypiasta tuli kuitenkin ensimmäisen kaupallisesti hyödynnettävän valokuvausmenetelmä. Nicéphore Niepce onnistui jo vuonna 1826 saamaan aikaiseksi pysyvän valokuvan palaan asfalttia [[heliografia]]menetelmällä. Valotusaika oli 8 tuntia. Daguerrotypia levisi maailmalle uutena miniatyyrimaalaus- ja muotokuvausmenetelmänä. Daguerrotypia oli positiivimenetelmä, mutta täysin erilainen kuin myöhemmät filmiin perustuvat positiivimenetelmät.
 
Monet taiteilijat ottivat menetelmän käyttöönsä. Nyt pystyttiin tuottamaan kuvia ilman taiteilijan ammattitaitoa. Niinpä uskottiin valokuvauksen lopullisesti korvaavan maalarin. Valokuvaus korvasikin kiertävät miniatyyrimaalarit. Monista miniatyyrimaalareista tuli valokuvaajia. Siinä mielessä ennustus maalaustaiteen kuolemasta toteutui. Kuitenkin monet taiteilijat näkivät valokuvauksessa myös mahdollisuuden luonnosten tekoon. Valokuvaa pidettiin jatkeena camera lucidalle, joka sekin oli taiteilijan luonnosteluväline (Snelling 1849). Suuri osa taidedebatista on tämän jälkeen käyty sillä ristiriita-alueella, joka syntyi kuvataiteen ja valokuvauksen kohtaamisessa <ref>Birnbaum D. (1997) Läpitunkeva katse Filosofinen n&n aikakausilehti. Ilmestynyt alunperin: Dagens Nyheter 4. maaliskuuta, 6. huhtikuuta ja 10. huhtikuuta 1996.</ref>