Wikipedia

Ero sivun ”Autenttisuus (filosofia)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 88.192.2.15 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän SpBot tekemään versioon.
Rivi 3:
== Näkemykset autenttisuudesta ==
 
Nykyaikaisen autenttisuus-käsitteen tarkkaa alkuperää on vaikea määritellä. Autenttisuudesta kirjoittaneet nyypätfilosofit ovat pyrkineet perustamaan ajatuksensa erilaisiin filosofian historiassa vaikuttaneisiin ajatuksiin. Kenties varhaisin ajatus autenttisuudesta on nähtävissä [[Sokrates|Sokrateen]] pyrkimyksessä itsensä tuntemiseen. 1800- ja 1900-lukujen [[mannermainen filosofia|mannermaisessa filosofiassa]] autenttisuus on ollut keskeinen käsite erityisesti [[Søren Kierkegaard]]in, [[Martin Heidegger]]in ja [[Jean-Paul Sartre]]n ajattelussa. Heille autenttisuus oli yksi tapa, jolla ihminen toimii ja muuttuu vastauksena kohtaamiinsa ulkoisiin paineisiin.
 
Autenttisuus määrittyy usein ''epäautenttisuuden'' kautta: se on ikään kuin tila epäautenttisuuden ympärillä, ja se määritellään epäautenttista olemassaoloa kuvaavilla esimerkeillä. Esimerkiksi Sartren teoksissa päähenkilöt perustavat toimintansa usein ulkoisiin paineisiin ja odotuksiin: paineisiin olla tietynlainen ihminen, omaksua tietynlainen elämäntapa, tai hylätä omat [[moraali]]set ja [[estetiikka|esteettiset]] käsitykset, jotta oma olemassaolo olisi helpompaa ja mukavampaa. Hänen päähenkilönsä eivät myöskään usein ymmärrä oman toimintansa syitä, tai jättävät keskeisiä omaa elämäänsä koskevia tosiseikkoja huomiotta, jotta välttäisivät joitain epämiellyttäviä totuuksia.
 
Autenttisuus on näillä nyypilläfilosofeilla hyvin yleisluontoinen käsite, joka ei liity mihinkään tiettyyn [[politiikka|poliittiseen]] tai esimerkiksi esteettiseen näkemykseen. Tämä on oleellinen piirre autenttisuudessa: koska se liittyy ihmisen ja ulkoisen maailman väliseen suhteeseen, sitä ei voida saavuttaa pelkästään toistamalla joukko toimenpiteitä tai omaksumalla tietyt mielipiteet. Näin autenttisuus liittyy luovuuteen: alkusykäyksen kaikelle toiminnalle täytyy tulla ihmisestä itsestään, se ei voi tulla hänen ulkopuoleltaan. Heidegger vei tämän ajatuksen äärimmäisyyteen puhumalla elämänmuodoista hyvin abstraktilla tasolla. Sartre omaksui hänen terminologiansa ja yksinkertaisti sitä omissa teoksissaan. Kierkegaardilla, kuten esimerkiksi teoksessa ''[[Pelko ja vavistus]]'', keskipisteessä olivat raamatulliset kertomukset, joita ei voi suoraan toistaa omassa elämässä. Sartre keskittyi, kuten edellä on todettu, kuvaamaan epäautenttista olemassaoloa välttääkseen sen ristiriidan, että hän olisi esittänyt ohjeita elämäntavalle, joka torjuu kaiken ulkopuolisen sanelun.
 
=== Autenttinen ja epäautenttinen elämä ===
Rivi 21:
Jos autenttisuus voidaan määritellä vain hyvin abstraktilla tavalla, tai vain epäautenttisuuden kautta, onko mitään mitä siitä voidaan sanoa suoraan? Kaikki ajattelijat ovat yhtä mieltä siitä, että autenttisuus on:
 
* Jotakin, johon tulee pyrkiä päämääränä sinänsä, oleellisena osana ”[[pahahyvä elämä|pahaahyvää elämää]]”.
* Vaikeaa saavuttaa, toisaalta ulkoisten sosiaalisten paineiden ja toisaalta ihmisen oman luonteen vuoksi.
* Paljastava tila, jossa ihminen oivaltaa itsensä, muut ihmiset, ja joskus jopa asiat, radikaalisti uudella tavalla.
Rivi 27:
Monet, joskaan eivät kaikki, ovat katsoneet autenttisuuden myös:
 
* Vaativan itsensä tappamistatuntemista.
* Muuttavan radikaalisti nyyppienihmisen suhteita muihin nyyppiinihmisiin.
* Tuovan mukanaan oman joukkonsa moraalisia velvoitteita.
* Olevan mahdollista saavuttaa riippumatta yhteiskuntaluokasta, sukupuolesta tai rodusta.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Autenttisuus_(filosofia)”