Ero sivun ”Junkers Ju 87” versioiden välillä

Ju 87 oli vankka, tarkka ja tehokas syöksypommittajana, mutta se oli toisen maailmansodan edetessä jo hidas ilman hävittäjäsuojaa toimivaksi pommi- tai rynnäkkökoneeksi. Vastoin yleistä luuloa Stuka ei ollut vaikeasti ohjattava tai kömpelö. Englantilainen koelentäjä Erich Brown:{{Sitaatti| Vaikka se näytti jokseenkin kömpelöltä, voi sillä lentää kaikki normaalit taitolentoliikkeet. Se on oikein helppo ja mielyttävämiellyttävä lennettävä. Varmaan sen siivekeohjaus ei tuottanut tulokseksi ripeää väistöä ja vaikka korkeusohjain oli jokseenkin kevyt, oli kone yksinkertaisesti liian vakaa pituusakselinsa suhteen ollakseen ketterä.<ref> {{Kirjaviite | Tekijä= Valtonen, Hannu | Nimike= Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944 | Julkaisija= Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo| Vuosi= 1991 | Tunniste= ISBN 951-95688-1-6}} sivu 65 </ref>}} Hitautensa vuoksi kone oli kuitenkin haavoittuva vihollishävittäjiä vastaan ilmataistelussa, ja lopulta tarvitsi esimerkiksi [[Messerschmitt Bf 109]]:ä tai [[Focke-Wulf Fw 190]]:ä hävittäjiä saattosuojakseen. Kuitenkin Ju 87 on yksi niitä harvoja sotakoneita jotka olivat operatiivisissa taistelutehtävissä Euroopassa sodan alusta loppuun asti. Saksalaisisista Stukalentäjistä muutamaa on saavuttanut yli viisi viholliskoneen pudotusta.