Ero sivun ”Suomen asevelvollisuuden historia” versioiden välillä

Suomen asevelvollisuuslakia valmisteltaessa laissa ei mainittu valtiota (Venäjää) vaan velvollisuus puolustaa isänmaata[[isänmaa]]ta. Oman armeijan uskottiin myös vähentävän venäläisten joukkojen määrää Suomessa. Joukkojen virkakielenä oli ruotsi, opetuskielenä suomi ja komentokielenä venäjä.

Yleistä pelkoa suomalaisten joukkojen käyttämisestä Venäjän sotiin kaukomailla vähennettiin säätämällä, että suomalaisia joukkoja sai käyttää vain kotimaassa. Vain [[Suomen kaarti]] sai toimia Venäjällä ja ulkomailla. Kuitenkin tavaksi tuli, että vuosittain yksi tarkk'ampujapataljoona osallistui valtakunnallisiin harjoituksiin [[Krasnoje Selo]]ssa.

Suomessa asevelvollisuusajaksi tuli vain 3 vuotta ja joukkoihin arvottiin kutsunnoissa 10 % ikäluokasta, Venäjällä 26 %. Vakinaisesti aseissa oli 4 000 ja reservissä 12 000 miestä. Lisäksi kaikki muut miehet osallistuivat kolmena perättäisenä kesänä kuukauden mittaisiin reservin harjoituksiin, jonka jälkeen he toimivat [[nostoväki|nostoväkenä]]. Tällaista järjestelmää Venäjällä ei ollut. Venäjän suhtautuminen Suomen sotaväkeen oli kaksijakoinen. Toisaalta se piti hyvänä Suomen osallistumista valtakunnan puolustukseen, toisaalta se pelkäsi, että isompi [[Suomen suuriruhtinaskunnan sotaväki|suomalainen armeija]] olisi kapinauhka. Kapinauhkaa lievennettiin siten, että suomalaiset joukot muodostivat ainoastaan ratsu- ja jalkaväkeä. Tykistö ja pioneerijoukot olisi saatu Suomeen sijoitetuilta venäläisiltä joukoilta.