|
[[tr:Hazar kaplanı]]
[[zh:里海虎]]
Kaspiantiikeri (Panthera tigris virgata) (Illiger 1815). Heikkolaatuinen kuva yllä. Kaspiantiikerit ovat aikoinaan eläneet Kaspianmeren alueella, Kaukasuksella - Iranissa, Pohjois-Irakissa, Turkissa, Mongoliassa, Afganistanissa ja Venäjän Keski-Aasian puoleisissa osissa sekä Azerbaidzanissa, Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa. Kaspiantiikeri on ollut hieman bengalintiikeriä pienempi tiikeri, mutta ei paljon, sillä urosten paino on ollut 170 - 240 kg. Turkki kyljiltä ruskeampi, talvella karva pitkää, juovat turkissa ohuehkot. Niskaharjassa karva lyhyttä.
Neuvostoliitossa 1900-luvun alkupuolella tehtyjen aluesuunnitelmien mukaisesti kaspiantiikereille ei tilaa maassa ollut ja armeija määrättiin muun toimensa ohessa puhdistamaan laajoja seutuja tiikereistä. Myös paikalliset asukkaat kaspiantiikerin elinseuduilla osallistuivat tähän vuosikymmenestä toiseen jatkuvaan hävitystyöhön. Sen edetessä kaspiantiikereiden määrä väheni rajusti ja viimeiset niistä vetäytyivät yhä vaikeapääsyisemmille ja syrjäisemmille, vuorisille seuduille. Tigrovaya Balka entisen Neuvostoliiton alueella ole se paikka, jossa sanottiin viimeisten kaspiantiikereiden sinnitelleen elossa vielä 1950-luvulle tultaessa. Tosin, näihin väittämiin on syytä suhtautua varauksin ja on mahdolllista, että sukuuttoon syöksyminen tapahtui jo aiemminkin.
Eräät lähteet tosin väittävät, että viimeinen kaspiantiikeri olisi ammuttu Golestanin kansallispuistossa Pohjois-Iranissa vuonna 1959, mutta tämäkin tieto on varsin kyseenalainen. Esiintyy myös dokumentoituja väitteitä siitä, että vielä 1970-luvulla olisi Uludere-nimisessä paikassa Turkin Hakkarissa, ammuttu kaspiantiikereitä. Edelleen jokin taho haluaa kyseenalaisen kunnian viimeisen kaspiantiikerin surmaamisesta, sillä sellaisen olisi pitänyt tapahtua vielä niinkin myöhään, kuin vuonna 1997 koillisessa Afganistanissa. Eniten väittämiä on kuitenkin esiintynyt sille, että sukupuutto toteutui jo 1950-luvulla. Vaikka uusimman tiedon mukaan sukupuutto todella saattoi tapahtua jo ennen tuota vuosikymmentä.
Tutkijaryhmä selvitteli vuonna 2004 Turkissa kyselyin ja haastatteluin paikallisten ihmisten kokemuksia tiikeristä. Vielä tällöin esiintyi huhuja isoista kissoista, ja jotkut kertoivat niiden karjuntaa kuuluneen eri puolilta tutkittavaa aluetta. Puhuttiin myös paikallisesta tiikerinmetsästyksestä, jonka mukaan aina 1980-luvun puolivälin tienoille asti Turkissa olisi ammuttu 1 - 8 kaspiantiikeriä vuodessa ja taljat olisi myyty sitten suuresta hinnasta Irakiin varakkaille ostajille. Tutkijat lopettivat tässä vaiheessa nämä selvittelynsä monista eri syistä, joista eräitä on liikkumisen turvattomuus Turkin itäisillä syrjäseuduilla - mutta tutkimuksia "Turkin tiikereistä" on tarkoitus jatkaa vuonna 2005.
Eläintarhoissa Euroopassa on ollut aikoinaan ainakin yksi kaspiantiikeri, sijaintipaikkana Berliini. Tiikereitä ovat ylimykset aikoinaan antaneet toisilleen lahjoinakin ja ainakin näin on menetellyt persialainen prinssi Gheisar Massoud, jolta tiikerinpennun on saanut lahjaksi afgaaniprinssi Ayoub Khan. Juuri tämä tiikeri on jäänyt elämään kuuluisana historian lehdille siksi, että siitä on olemassa valokuvakin ja tiikerinomistajasta Ayoub Khanista tuli myöhemmin Afganistanin kuningas. Tämän lisäksi kaspiantiikeristä on olemassa maailman museoissa joitakin taljoja ja muutamia valokuvia - siinä melkein kaikki, mitä jäi jäljelle eräästä luomakunnan ihmeellisimmästä ja upeimmasta luomuksesta, kaspiantiikeristä.
|
