Ero sivun ”Šeol” versioiden välillä

 

== Kuolleet eivät tiedä mitään ==

Juutalaisuuden pyhästä kirjasta käytetään nimitystä [[Tanak]]. Kristinuskossa kirja on [[Vanha testamentti]]. Tanakin vanhimmat osat on ajoitettu [[1000-vuosituhat eaa.|1000-vuosituhannen eaa.]] alkupuolelle ja nuorimmat [[160-luku eaa.|160-luvulle eaa.]]<ref name="johdatusraamattuun2">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 24–32.</ref> Tanakiin ei kuulu ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä, jossa oikeamieliset saisivat palkkion ja vastaavasti pahantekijät saisivat rangaistuksen. Kun ihminen kuolee, hän haihtuu pois. [[Jahve|Jumala]] palkitsee ja rankaisee vain eläviä. Helvetti tuli mukaan vasta nuorempien juutalaisuuden tekstien syntyessä, eivätkä ne päätyneet Tanakin ohjeelliseen tekstikokoelmaan.<ref name="helvetinhistoria6">Kuula 2006, s. 51–54.</ref>

 

 

== Hellenistisen ajan helvettioppi ==

[[Palestiina]]n alue kuului [[Hellenismi|hellenistisen kulttuurin]] vaikutuspiiriin. Vuosien [[200 eaa.]]–[[200|200 jaa.]] välillä juutalaiseen kirjallisuuteen ilmestyi runsaasti vaikutteita idästä ja lännestä. Nämä kirjat jäivät pääsääntöisesti pois Tanakin kokoelmasta eli ne ovat [[Apokryfiset kirjat|apokryfisia kirjoja]]. Lännestä saatiin kreikkalainen näkemys sielun kuolemattomuudesta. Vastaavasti idästä saatiin [[Zarathustralaisuus|zarathustralaisuuden]] näkemys hyvä ja pahan välisestä taistelusta<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>. Sielun ja ruumiin erottaminen toisistaan oli vallankumouksellista juutalaisessa uskonnossa. Tunnetuin hellenistinen juutalaisfilosofi oli [[Filon Aleksandrialainen]], joka pyrki yhdistämään Platonin ajattelua ja Tanakin oppeja. Juutalaisen historioitsijan [[Josefus|Josefuksen]] mukaan [[essealaiset]] – jotka todennäköisesti kirjoittivat [[Kuolleenmeren kääröt]] – uskoivat sielun kuolemattomuuteen ja pahojen sielujen kärsivän ikuisista rangaistuksissa tuonpuoleisessa.<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>