Ero sivun ”Paavo Heininen” versioiden välillä

2 merkkiä poistettu ,  11 vuotta sitten
E-P Salonen ei ollut Heinisen oppilas vaan Rautavaaran.
(E-P Salonen ei ollut Heinisen oppilas vaan Rautavaaran.)
Heininen on ollut suomalaisen musiikin keskeisimpiä modernisteja. Hänen tuotantonsa jaetaan — ehkä hieman suoraviivaisesti — yleensä kahteen tyylikauteen: [[dodekafonia|dodekafoniseen]] (n. [[1957]]–[[1975]]) ja jälkisarjalliseen ([[1976]]–). Heiniseen on alusta lähtien lyöty tietynlaista Suomen musiikin "kauhukakaran" leimaa. Monet hänen teoksensa ovat modernistisuutensa ja esitysteknisen haastavuutensa vuoksi saaneet odottaa kauankin esityksiään. Tässä mielessä Heinisen kohtalotoverina voidaan pitää hänen opettajaansa Aarre Merikantoa.
 
Paavo Heininen on toiminut sävellyksen opettajana Sibelius-Akatemiassa, ja hän on siten ollut mukana kasvattamassa merkittävää säveltäjäsukupolvea. Hänen oppilaisiinsa lukeutuvat mm. [[Magnus Lindberg]], [[Kaija Saariaho]] ja [[Esa-PekkaJouni SalonenKaipainen]].
 
Heininen tunnetaan myös erinomaisena pianistina, ja hän on soittanut useiden pianoteostensa kantaesitykset. Pianosonaatin ''Poesia squillante ed incandescente'' ("Hehkuva ja helisevä runoelma") pelkkä nimi kertoo jotain olennaista Heinisen kirjoittamasta pianotyylistä.
Rekisteröitymätön käyttäjä