Ero sivun ”Kolmas frankkien sisällissota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Sisällissota: w |
|||
Rivi 11:
Valtakunnan hajoaminen laajeni vuonna 715, kun Neustrian ylimystö nosti Pipinin toisen pojanpojan [[Ragenfrid]]in Neustrian ja Burgundian major domukseksi. Plektrudis ei tätä hyväksynyt, vaan jatkoi Austrasian hallitsijana. Valtakunnan vaikeudet syvenivät kun vasta muutaman vuoden hallinnut alaikäinen kuningas [[Dagobert III]] (hän tuki Ragenfridiä) kuoli samana vuonna. Häntä seurasi Neustrian kuninkaaksi ylimystön valitsemana [[Kilperik II]]. Kaarle Martel pakeni vankeudesta ja ennen vuoden loppua Austrasian ylimystö valitsi hänet kuningaskuntansa uudeksi major domukseksi.
Vuonna 716 Neustrian kuningas Kilperikin ja major domus Ragenfridin johtama armeija hyökkäsi Austrasiaan. He olivat liittoutuneet kapinallisen Friisian herttua Radbodin kanssa ja kohtasivat Kölnissä
Keväällä 717 Kaarle hyökkäsi Neustriaan ja voitti Ragenfridin ja kuningas Kilperikin Vincyn taistelussa. Kaarle seurasi lyötyjä ja pakenevia kuningasta ja major domusta [[Pariisi]]n porteille asti, mutta kääntyi tämän jälkeen Kölniin, jonka hän valtasi ja voitti lopullisesti Plektrudiksen. Tässä vaiheessa hän nosti Austrasian kuninkaaksi ja Kilperikin kilpailijaksi oman ehdokkaansa [[Klotar IV]]:n. Burgundin ylimystö ei odottanut tappiota taistelussa, vaan alistui Kaarlen valtaan vapaaehtoisesti. Seuraavaksi Kaarle kääntyi kapinaan nousseita [[friisit|friisejä]] ja [[saksit|sakseja]] vastaan, jotka hän myös löi.
| |||