Aberraatiolla on ollut tärkeä merkitys valon luonnetta selvitettäessä. Noin [[1800]] havaittiin erityisesti [[Augustin-Jean Fresnel]]in tutkimusten perusteella, että valo oli aaltoliikettä, kuten [[Christiaan Huygens|HyugensHuygens]] oli jo [[1678]] esittänyt. Aluksi uskottiin, että kyseessä oli avaruuden oletetussa väliaineessa, eetterissä, havaittu mekaaninen häiriö. Noin [[1867]] [[James Clerk Maxwell|Maxwell]] osoitti, että aaltoliike johtuu sähkömagneettisista voimista. Aberraation perusteella pääteltiin, ettei eetteri voinut osallistua Maan liikkeeseen vaan että sen täytyi olla täydellisessä levossa. Osoittautui kuitenkin mahdottomaksi todistaa Maan liikettä eetterin suhteen ([[Albert Abraham Michelson|Albert Michelson]]in ja [[Edward Morley|Edward W. Morley]]n koe, [[Michelsonin–Morleyn koe]], [[1881]]). Teoreettinen selitys kokeen epäonnistumiseen saatiin [[Albert Einstein|Einstein]]in suhteellisuusteoriasta.
