Ero sivun ”Superscope” versioiden välillä

Superscopessa kamera ja sen optiikka eivät juurikaan poikkea tavallisesta, ja filmi on normaalia [[35 mm:n filmi|35-millistä]] filmiä, joka käyttää neljää perforaatiota yhtä kuvaruutua kohden. Superscopessa kamera kuitenkin valotti myös optiselle ääniraidalle varatun alueen, jolloin kuva-ala kasvoi. Kameranegatiivin kuvasuhde oli tällöin 1:1,33:1, mutta jälkituotannossa kuva rajattiin laajakuvaksi suhteeseen 1:2. Ennen rajausta filmistä tuotettiin [[Technicolor]]-väriseparaatio. Esityskopioissa 1:2:1-kuvasuhteen kuva oli anamorfisesti litistetty 1:1-neliöksi. Huonon suunnittelun johdosta kuva sijaitsi esityskopion toisessa laidassa, ja toisella puolella oli tyhjä musta palkki. Tämän takia projektorien käyttäjät joutuivat keskittämään kuvan uudestaan, mikäli Superscope-esitykseen kuului muissa formaateissa esitettäviä trailereita, uutispätkiä tai muita elokuvia. Superscope käytti kuitenkin samaa esitysoptiikkaa kuin CinemaScope. Yleisön haittana oli tavallista rakeisempi kuva.

Superscopesta julkaistiin myöhemmin variaatio Superscope 235 (joka kulki myös nimellä RKO-Scope), jolla yritettiin ratkaista sekä huonoon kuvanlaatuun että projisoinnin hankaluuteen liittyviä ongelmia. Uudessa järjestelmässä alkuperäisnegatiivin kuva rajattiin suhteeseen 1:2,35:1, joka oli sama kuin CinemaScope-formaatissa. Tällöin esityskopioiden koko kuva-ala saatiin täytettyä, ja ne voitiin projisoida täysin samalla tavalla kuin CinemaScope-filmit. Tiukempi rajaus kuitenkin lisäsi entisestään kuvan rakeisuutta, jota saatiin kuitenkin myöhemmin hillittyä Techniscope-värjäysmenetelmän ja Eastman-värifilmien edistyttyä. Superscopen käyttö loppui kuitenkin vuonna 1958, kun RKO siirtyi [[Warner Brothers]]in omistukseen. Superscopen tekniikan perimmäinen idea – koko negatiivikuva-alan valottaminen – on sittemmin otettu uudestaan käyttöön, kun [[Super 35|Super 35]] -formaattia alettiin käyttää 1980-luvun alusta lähtien.