Le Goffin kehitysvuodet sattuivat Euroopan historian suureen myllerrykseen. Kuitenkin hän elämäkerrassaan ''À la recherche du Moyen Âge'' (2002) kertoo miten hän selviytyi myllerryksitämyllerryksistä lukemalla [[Walter ScotiScotti]]n Ivanhoeta[[Ivanhoe]]ta kun oli 12 vuoden ikäinen. Myöhemmin hänen tutkimustyönsä johdatti hänet uudelleen tuohon synkkänä pidettyypidettyyn aikaan.
Pariisin vapautumisen aikaan [[1944]] hän meneemeni [[Louis-le-Grand]]-lyseon valmistavalle luokalle ja tämän suoritettuaan hän läpäiseeläpäisi pääsykokeen [[École Normale Supérieure]]en, Pariisilaiseenpariisilaiseen eliitikouluuneliittikouluun, joka valmistaa opettajia, mutta joka on samalla toiminut myös eräänlaisena ransakalaistenranskalaisten älykköjen valmistuslaitoksena. Valmistuttuaan tästä korkeakoulusta toimiitoimi Le Goff opettajana, sillä vuonna [[1950]] hän suoritti ''aggrégation'' eli tutkinnon, joka oikeuttaa lukion lehtorin virkaan ja opetustyöhön myös yliopistossa. Lisäksi hän on opiskellut ja tehnyt tutkimustyötä mm. [[Oxford]]issa, [[Ecole Français]]essa [[Rooma]]ssa, [[Lille]]n yliopistossa, ja [[Kaarlen yliopisto]]ssa [[Praha]]ssa.
Arvokkaan ja laajan tutkimus- ja opetustyönsä Le Goff on suorittanut ''École pratique des hautes études''-instituutin 6:ssa osastossa vuosina 1962-1993. JohonSinne hänet houkutteli työskentelemään tunnetutunnettu annalistihistorioitsija [[Fernand Braudel]]. Vuonna 1972 hän seurasi Fernand Braudelia ''École des hautes Études en Sciences Sociales''-oppi- ja tutkimuslaitoksen johdossa. Tätä laitosta hän johti vuoteen 1977.
