Viron vapaussotureiden liitto

Vapsit olivat kenraalimajuri Andres Larkan ja asianajaja Artur Sirkin 1929 perustama Viron vapaussotureiden liitto. Sen tarkoituksena oli ajaa vain sotaveteraanien asiaa, mutta 1932 se ryhtyi liittokokouksessaan arvostelemaan Viron parlamentarismin heikkouksia ja hallitusta yleisesti. Liike oli Lapuan liikkeen tapaan antikommunistinen.

Virossa pyrittiin muuttamaan perustuslakia 1932 kansanäänestysten perusteella ääriparlamentarismista toimeenpanovaltaa korostavaan suuntaan.

Riigikogun perustuslain muutosesitys torjuttiin kansanäänestyksessä 333 107 - 161 595 kesäkuussa 1932.Agraaripuolueen ja kansanpuolueen jo 1929 tekemästä perustuslakiesityksestä kansanäänestettiin elokuussa 1932, mikä sekin hylättiin niukasti 330 632 - 316 338.

Vapsien ehdotuksesta perustuslaiksi äänestettiin lokakuussa 1933 ja se hyväksyttiin 72,7%:n äänten enemmistöllä. Riigivanemille annettiin oikeus järjestää riigikogun uudet vaalit, antaa omilla asetuksillaan lakeja sekä nimittää pääministerin johtama hallitus.

Vapsien politiikka edistyi. Tammikuun puolessa välissä he voittivat kunnallisvaalit siten, että Tallinnan kaupunginvaltuuston 87 paikasta 47 meni vapseille, Tarton 65:stä 33.

Vapsien ehdottama perustuslaki astui voimaan 24. tammikuuta 1934 ja huhtikuussa 1934 olisi pitänyt järjestää riigikogun vaalit.

5. maaliskuuta alettiin keräämään nimiä viideksi vuodeksi valittavan riigivanemin vaaleja varten. Vapsien Andres Larka sai 11. maaliskuuta mennessä 52 436 nimeä, Johann Laidoner 18 220 nimeä, pääministeri Päts 8 969 nimeä ja Rei 2 786 nimeä.

Andres Larkasta olisi voinut tulla riigivanem ja vapsit olisivat voineet saada miltei yksinkertaisen enemmistön riigikogussa.

Konstantin Päts ryhtyi toimitusministeriöksi tarkoitetun hallituksensa johdossa toimiin vapsien uhkaavia vaalivoittoja vastaan ja julisti 12. maaliskuuta Viroon puoleksi vuodeksi poikkeustilan, nimitti Johann Laidonerin ylipäälliköksi, vangitutti vapsien johdon sekä lakkautti heidän toimintansa. Päts määräsi myös nimien keruun riigivanemin vaaleja varten keskeytettäväksi, mutta se jatkui. Keskeyttämiseen saakka vapsien Andres Larka oli saanut 64 658 nimeä (51%), Johann Laidoner 38 493 nimeä (30%), Konstantin Päts 18 577 nimeä (15%), sekä Rei 5 071 nimeä (4%). Vapsit saivat todisteiden puutteessa lieviä vankeustuomioita.

Riigikogu hyväksyi Pätsin toimenpiteet 16. maaliskuuta, minkä jälkeen Päts [[[20. maaliskuuta]] vuoden 1933 perustuslain vastaisesti järjestettävät sekä riigivanemin että riigikogun vaalit tulevaisuuteen. Kumpiakaan vaaleja ei pidetty.

Päts toimi virkaa tekevänä riigivanemina ja kutsui elokuussa 1934 virkaa tekeväksi pääministeriksi riigikogun puhemiehen Karl Einbundin. Riigikogua ei hajotettu, mutta sitä ei myöskään kutsuttu enää puhemiehensä johdolla koolle.

1935 keväällä Päts lakkaututti kaikki puolueet ja puolueita korvaamaan perustettiin hallituksen ohjaama Isamaaliit, minkä pää-äänenkannattajana oli Uus Eesti. Joulukuussa paljastui vapsien suunnittelema vallankaappaushanke, minkä suunnittelijat saivat ankaria tuomioita. Andres Larka tuomittiin 15 vuodeksi pakkotyöhön, mutta hänet armahdettiin joulukuussa 1937.

1936 Päts oli valmis normalisoimaan Viron poliittista tilannetta. Helmikuussa järjestettiin kansanäänestys, missä kysyttiin, pitäisikö kutsua koolle perustuslakia säätävä kansalliskokous. Ehdotus sai 2/3 kannatuksen. Kansalliskokous valittiin ilman lakkautettuja puolueita. Se kokoontui helmikuussa 1937 ja hyväksyi heinäkuussa 1938 voimaan astuvaksi uuden perustuslain, mitä kutsuttiin [[Pätsin perustuslaki|Pätsin perustuslaiksi].