Ero sivun ”Piirustus” versioiden välillä

153 merkkiä lisätty ,  15 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
'''Piirtäminen''' on pääosin viivaan perustuvaa kuvan tekemistä. Näin määriteltynä piirtämisen voi määrittää poikkeavaksi maalaamisesta, joka tarkoittaa laajempien, tavallisesti värillisten pintojen värittämistä. Piirustukset voivat olla värillisiä, vaikka tavallisesti niiden värimaailma on rajattu.
 
Joskus piirtämistä ja maalaamista on eroteltu käytettävien välineiden ominaisuuksien mukaan. Piirtäminen tapahtuu tavallisesti käyttämällä jälkeä jättävää "kynää" eli ''stylus''ta. Jälki jää piirustusalustaan siten, että stylus luovuttaa väriaineksen joko kuluttamalla (piirustushiilet, liidut ja lyijykynät) tai siirtämällä se nesteenä styluksen varastosta ([[mustekynä|muste]]- ja tussikynät[[tussikynä]]t) piirustusalustalle. Piirustusalustana toimivat tavallisesti erilaiset piirustuspaperit[[piirustuspaperi]]t.
 
Ongelmina määritelmissä on se, että ne eivät ole tyhjentäviä.
 
[[Taidehistorioitsija]] [[Heinrich Wöllflin]] määritteli vastakkaisuudet ''lineaari'' ja ''maalauksellinen''. ''Lineaari'' on juuri viivaan tai ääriviivaan perustuvaa piirustuksellista ilmaisua, jota Wöllflin kutsui myös klassiseksi tyyliksi. ''Maalauksellista'', laveaa ja sävyihin perustuvaa tyyliä hän kutsui romanttiseksi. Lineaaria ja maalauksellista on käytetty usein kuva-analyysin peruskäsitteinä ja onpa [[kognitiivinen psykologia]] selvittänyt niitä myös ihmisten tyyleinä ja tapoina hahmottaa näkemäänsä.
 
=== Arvostus vaihdellut eri aikoina ===
Piirtämisen historia on yhtä vanha kuin ihmisen historia. [[Kalliomaalaukset]] ja kalliopiirrokset ovat vanhimpia ihmisen jättämiä säilyneitä merkkejä.
 
[[Renessanssi]]n taidekäsityksen mukaan piirtäminen on taiteen tekemisen perusta, olipa kyseessä [[taidemaalari]], [[kaivertaja]], [[kuvanveistäjä]], [[arkkitehti]] tai [[insinööri]]. ''Disegno'' eli piirtäminen tai piirtämällä tapahtuva suunnittelu harjaannutti katsomiseen ja näkemiseen liittyviä taitoja tehokkaasti, koska varsinkin piirtäessään mallista eli havaintopiirustusta harjoittaessaan piirtäjä joutui koko ajan tarkistamaan ja uudelleentarkistamaan näkemäänsä sekä vahvistamaan sen kädellään. Ilmeisesti juuri tästä syystä tällainen "elävästä mallista" piirtäminen on koettu tärkeäksi vielä nykyisinkin. Tähän liittyy usein esitetty ajatus siitä, että piirtäminen on näkemisen oppimista ja että siinä on tärkeämpää prosessi kuin lopputulos.
 
Piirustustaitoa on pidetty myös yleissivistykseen kuuluvana opettavana, opetettavana ja opittavana taitona samalla tavalla kuin [[laulaminen|laulamista]], [[soittaminen|soittamista]] tai [[tanssiminen|tanssimistakin]]. Piirtämisellä oli aikoinaan myös kiinteä yhteys ammattitaitoon, ja piirustaitoa pidettiin yhtä suositeltavana työläisille kuin [[lukutaito|luku]]-, [[kirjoitustaito|kirjoitus]]- ja laskutaitoa[[laskutaito]]a.
 
Tänään piirtämistä saatetaan pitää pelkästään lasten tai alkeellisten mielten puuhana, jolla ei ole mitään yhteyttä lukeneen ja teknisen rationalismin ympäröimän ihmisen arjen kanssa. ''Piirustus'' -niminen oppiaine Suomen kouluissa muuttui ''kuvaamataito'' -nimiseksi 1950-luvun alussa ja ''kuvataide'' -nimiseksi 1990-luvulla. Piirustustaidon syvällistä hallintaa ei vaadita enää edes kuvataiteilijoiden koulutuksessa.
* [http://koti.welho.com/lvoutila/ Graafikko ja kuvittaja Lauri Voutilaisen kotisivut]
* [http://unkemptwomen.blogspot.com/ Taitavan piirtäjän Vitriolican verkkoblogi]
 
[[Luokka:Taide]]
 
[[cs:Kresba]]
Rekisteröitymätön käyttäjä