Ero sivun ”Julianus” versioiden välillä

Keisari julisti Julianuksen valtakunnan viholliseksi, joten Julianuksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin taistella keisaria vastaan. Julianus, joka oli lukenut paljon teoksia sodankäynnistä oli joka oli suorittanut useita onnistuineita hyökkäyksiä germaaneja vastaan, oli nyt suurimman koitoksensa edessä. Hän jakoi joukkonsa kolmeen eri osastoon ja käski heidän edetä kohti itää ja keisaria heinäkuussa [[361]]. Gallian hän jätti erään luottomiehensä, [[Flavius Sallustius|Flavius Sallustiuksen]], käsiin. Kun Julianus joukkoineen saapui [[Sirmium]]iin, hänet otettiin riemuiten vastaan. Sen jälkeen hänen matkantekonsa hidastui. Hän kulki sellaisten alueiden läpi, joiden asukkaat piti vakuuttaa hänen paremmuudestaan. Sirmiumista Julianus siirtyi [[Naissus|Naissukseen]], jonne hän jäi hoitamaan PR-kampanjaansamainoskampanjaansa. Tähän kampanjaan kuului muun muassa lukuisten kirjeiden lähettely lähikaupungeille. Yksi näistä kirjeistä on säilynyt. Tuo kirje ateenalaisille on täynnä vihaa Constantiusta kohtaan, jota Julianus syytti perheensä murhasta. Kirjeiden lähettelyn lisäksi Julianus lähetti illyrialaisile ja kreikkalaisille kultarahoja, joilla hän toivoi ostavansa heidän tukensa. Julianuksen ollessa Naissuksessa keisari Constantius II lähti Persian-rintamalta kohti länttä selvittämään tätä vallanjako-ongelmaa. Hän kuitenkin kuoli yllättäen matkalla [[Mopsukrenai]]n kaupungissa [[3. marraskuuta]] 361. Ennen yllättävää kuolemaa Constantius ehti nimittää Julianuksen seuraajakseen. Tämä teko säästi valtakunnan sisällissodalta ja sai Julianuksen vallankaappauksen vaikuttamaan lailliselta eikä niinkään kaappaukselta.