Ero sivun ”Bristol Blenheim” versioiden välillä

'''Bristol Blenheim''' oli englantilainen [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikainen keskiraskas [[pommikone]].

Bristol Aeroplane Companyn pääsuunnittelija Frank Barnwell suunnitteli vuonna 1933 modernin matkustajakoneen, Bristol Type 135:n. Tämä pyrki olemaan englantilaisten vastine esimerkiksi amerikkalaiselle [[Douglas DC-1]]-koneelle. Englantilainen lehtimoguli kiinnostui suunnitelmista ja rakennutti yhden tällaisen koneen, joka sai tyyppinumerokseen 142 ja nimekseen ”Britain First”. Sen ensilento tapahtui [[12. huhtikuuta]] [[1935]]. Koneen huippunopeus oli 70 km/h suurempi kuin [[Royal Air Force|RAF]]in nopeimman hävittäjän ([[Hawker Fury]] II <ref> {{Verkkoviite |Osoite=http://www.raf.mod.uk/history_old/blen2.html |Nimeke=Bristol Blenheim – Part 1 - Bristol type 142 ‘Britain First’ |Julkaisija=RAF}}</ref> ).

Ison-Britannian ilmailuministeriö kiinnostui koneesta ja Bristol laati Type 142:n pohjalta kaksi ehdotusta pommikoneeksi. Heinäkuussa 1935 ilmailuministeriö valitsi Mercury -moottoreilla varustetun version jatkokehittelyiden pohjaksi ja koneeseen tehtiin joukko muutoksia niin, että syntyi 142M, joka nimettiin myöhemmin Blenheimiksi. Elokuussa 1935 [[Royal Air Force|RAF]] tilasi 150 Blenheimiä elokuussa 1935 - prototyyppiä ei katsottu tarvittavan. Ensimmäinen Blenheim valmistui kesäkuussa [[1936]] ja heinäkuussa Bristol sai lisätilauksen, joka kattoi 568 konetta. Vuoden 1936 loppuun mennessä RAF:lle oli tilattu jo 1568 Blenheimiä I:tä.

Kolmipaikkaisen Blenheim I:n keula oli ahdas nimenomaan tähystäjä/pommittajalle. Ison-Britannian rannikon ilmapuolustukselle tehtiin spesifikaatio M.15/35, joka johti Type 152:een eli [[Bristol Beaufort]]iin. Beaufortia odotellessa päätettiin vuonna 1936 tehdä Blenheimistä pitkänokkainen versio, joka aluksi nimettiin Bolingbrokeksi. Kone sai moottoreikseen 100 oktaanin bensiinillä toimivat tehokkaammat Mercuryt ja ulkosiipiin lisäpolttoainesäiliöt. Kone lensi ensilentonsa syyskuussa [[1937]]. Rannikon ilmapuolustus ei kuitenkaan koskaan saanut Bolingbrokeja vaan Lockheed Hudsoneita ja niin Bolingbroke I nimettiin uudelleen Blenheim IV:ksi. Blenheim-tilaukset muutettiin IV-versioon kesällä [[1938]].

Blenheim II ja III jäivät paperiversioksi. ja myöhempiMyöhempi versio Blenheim V tunnetaan myös nimellä Bisley I. Kun Blenheim IV -toimitukset laivuille käynnistyivät Blenheim I -koneita alettiin modifioida hävittäjäversioksi IF asentamalla konekivääripaketti rungon alle. Samanlaisia modifikaatioita tehtiin myöhemmin IV-mallillekin.

Konetta myytiin [[Suomi|Suomeen]], Turkkiin[[Turkki]]in, Jugoslaviaan[[Jugoslavia]]an, Romaniaan[[Romania]]an, Kreikkaan[[Kreikka]]an ja Portugaliin[[Portugali]]in. Suomi oli ensimmäinen ulkomainen asiakas, joka hankki Blenheimejä. Jugoslavia ja Suomi hankkivat koneen valmistuslisenssin.

Toisen maailmansodan syttyessä oli Blenheimin nopeusetu hävittäjäkoneisiin oli mennyt. Pommikone ei pystynyt karistamaan moderneja hävittäjäkoneitahävittäjiä ja sen puolustusaseistus oli riittämätön. Tappiot olivat suuret ja syksyllä [[1940]] Iso-Britannia oli menettänyt jo 234 Blenheimiä.

Suomi kiinnostui Britain Firstistä vuonna 1934. Aluksi käytiin kauppaa isommasta Type 143:sta mutta RAF:n tilattua Blenheimejä vuonna 1935 kiinnostus siirtyi Blenheimiin. Lokakuussa 1936 Suomi tilasi 18 Blenheimiä. Koneisiin tuli suomalaiset pomminripustimet 800 kg:n pommikuormalle ja puolet koneista varustettiin Tampellan[[Tampella]]n rakentamilla Mercury-moottoreilla. Ensimmäiset koneet saatiin heinäkuussa 1937 ja loput vasta vuonna 1938.

Huhtikuussa 1938 puolustusministeriö osti Bristolilta Blenheim I:n valmistuslisenssin. 15:n Blenheim I:n sarja tilattiin [[Valtion lentokonetehdas|Valtion Lentokonetehtaalta]]. Tuotannon käynnistäminen, koneeseen suunnitellut muutokset sekä osien ja tarvikkeiden hankinta vei kuitenkin aikaa. Koneet luovutettiin vasta kesäkuun [[1941]] ja tammikuun [[1942]] välisenä aikana.

[[Talvisota|Talvisodan]] sytyttyä Suomi halusi ostaa aseita muun muassa Isolta-Britannialta, joka joulukuussa 1939 suostui myymään 12 Blenheim IV:tä. Siirtokuljetuksessa yksi katosi ja yksi vaurioitui; muut kymmenen konetta saatiin Suomeen tammikuussa 1940. Helmikuussa Iso-Britannia suostui luopumaan toisesta 12:n Blenheimin erästä. Nämä Blenheim I:t tulivat Suomeen helmikuun lopussa 1940. Näissä koneissa oli englantilaismalliset ripustimet vain 454 kg:n pommikuormalle.

Kesäkuussa 1941 [[Ilmavoimien esikunta]] pyysi Valtion Lentokonetehdasta tarjoamaan 10:nkymmenen koneen Blenheim I -erää. Kun Saksan sotasaalisvarastosta saatiin ostaa puolalaisia Mercury-lisenssimoottoreita ja jugoslavialaisia Ikarus-tehtaan lisenssillä valmistamia Blenheim-osia (mm. Blenheim IV:n keulan jigi ja piirustukset), nostettiin tilaus 30:een koneeseen. Koneet luovutettiin [[Suomen ilmavoimat|Ilmavoimille]] huhti-joulukuussa [[1943]].

Saksan sotasaalisvarastoista ostetut Blenheim-osat mahdollistivat vielä 10:nkymmenenn Blenheim IV:n tilaamisen vuoden 1941 lopussa. Osat saatiin Suomeen vuoden 1942 alkupuolella ja koneet valmistuivat helmi-huhtikuussa [[1944]].

Vuonna [[1951]] [[Valmet]] Oy ”kunnosti” BL-106:n ja BL-197:n. Koska kunnostettavat koneet olivat tuhoutuneet lähes täydellisesti, kunnostus tarkoitti käytännössä uusien koneiden rakentamista. Valmistuineissa koneissa ei ollut montakaan - jos yhtään - alkuperäistä osaa. Näin tehtiin lisenssimaksujen säästämiseksi.

Talvisodassa [[Suomen ilmavoimat]] teki koneilla 423 pommituslentoa ja, jatkosodassa n. 3000. Blenheimeillä saatiin myös viisi ilmavoittoa, joista kaksi saavutti yksi kone samalla lennolla. [[Suomen Ilmavoimat]] menetti puolet 97:stä Blenheimistä pommituslennoilla. Talvisodassa koneiden pientä määrää ja pommikuormaa kompensoitiin joillain lennoilla lisäämällä mukaan neljäs mies, joka tulitti metsäteille ahtautuneita vihollisrivistöjä matalalennossa [[Suomi-konepistoolilla matalalennossakonepistooli]]lla.

Blenheimejä käytettiin muun muassa maalinhinauskoneina vuoteen [[1958]] asti.

Yksi Blenheim IV BL-200 on näytteillä [[Keski-Suomen ilmailumuseo]]ssa. ja senSen entisöinti aloitettiin vuonna [[2006]]. Entisöintija valmistui vuonna [[2008]]. [http://www.virtualpilots.fi/feature/artikkelit/bl-200/], [http://www.ilmasotakoulunkilta.fi/IlmaSK/ilmaskmma.nsf/sp?open&cid=Content9993D Blogi entisöimisestä]