Ero sivun ”Mieli–ruumis-ongelma” versioiden välillä

96 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
p
[[Dualismi (filosofia)|Dualismi]]lla tarkoitetaan kaksijakoista käsitystä todellisuudesta. Mielenfilosofiassa se on näkemys, jonka mukaan mieli ja ruumis ovat erillisiä. Sen lähtökohtana on väite, että henkiset ilmiöt ovat ei-fysikaalisia.<ref name="Du">Hart, W.D. (1996) "Dualism", in Samuel Guttenplan (org) ''A Companion to the Philosophy of Mind'', Blackwell, Oxford, 265-7. </ref> [[Länsimaisen filosofian historia|Länsimaisessa filosofiassa]] dualismi esiintyy ensimmäisenä [[Platon]]in ja [[Aristoteles|Aristoteleen]] teoksissa. He katsoivat, että ihmisen ”järkeä” (mielen tai sielun kyky) ei voinut identifioida samaksi kuin ruumis eikä selittää sen kautta.<ref name="Plato">Platon: ''Faidon''</ref><ref name="Rob">Robinson, H. (1983): ‘Aristotelian dualism’, Oxford Studies in Ancient Philosophy 1, 123–44.</ref>
 
Varhaisimmat dualismin muotoilut ovat kuitenkin peräisin [[hindulainen filosofia|hindulaisen filosofian]] [[Sankhyasamkhya]]- ja [[Rajajoogarajajooga|Joogajooga]]-koulukunnista noin vuodelta 650 eaa. Näissä koulukunnissa maailma jaettiin [[purusha]]an/[[atman]]iin (tietoisuus/henki) ja [[prakrti]]in (psykofyysinen materiaalinen substanssi eli fyysinen ruumis ja psyyke/kokemuksellinen mieli).<ref name="Ra">Raju, P.T. (1974). "Intian filosofia". WSOY: Porvoo. Ss. 165-181. </ref> <ref name="Sa">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.experiencefestival.com/a/Sankhya/id/23117 | Nimeke=Sankhya:Hindu philosophy: The Sankhya | Tekijä=Sri Swami Sivananda}}</ref> Tulee kuitenkin pitää mielessä, että intialaisissa filosofioissa ihmiskäsitykset ja metafysiikka ovat hieman erilaisia kuin anglo-amerikkalaisissa paljolti antiikista, juutalaiskristillisyydestä ja Eurooppalaisistaeurooppalaisista filosofioista rakentuvissa niin tieteen kuin kansan syvien rivienkin ihmis- ja maailmankäsityksissä. Intialaisen filosofian käsitteitä on vaikea kääntää suoraan englanniksi ja suomeksi. Yleisenä huomiona voi kuitenkin todeta, että länsimaisissa filosofioissa vallitseva mieli-ruumis -ongelma ei ole ollut samalla tavalla läsnä intialaisissa filosofioissa. Esimerkiksi sankhyassasamkhyassa ja joogassa mieli-ruumis hahmotetaan prakrtin ilmiöksi, jotka [[purusha]]npurushan/[[atman]]inatmanin heijastus elävöittää ja tekee tietoiseksi. SankhyanSamkhyan ja joogan mielenfilosofia kytkeytyy monien itämaisten filosofioiden tapaan ytimeltään [[Minäminä (filosofia)| minää]] ja [[Minäkäsitys | minäkäsitystäminäkäsitys]] koskeviin ongelmanasetteluihin.<ref name="Ra">{{Kirjaviite | Tekijä=Raju, P. T. (| Vuosi=1974) "| Nimeke=Intian filosofia". | Julkaisija=WSOY: | Julkaisupaikka=Porvoo. Ss.| Sivu=165-181.}}</ref> [[Purusha]]nPurushan/[[atman]]inatmanin ja [[prakrti]]nprakrtin välisen heijastussuhteen on myöhemmin ajateltu olevan teoreettisesti ongelmallinen. Ks. esim. <ref name="Ko">{{Kirjaviite | Tekijä=Koski, Tapio. (| Vuosi=2000) "| Nimeke=Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä. Filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo". | Julkaisija=Tampere University Press: | Julkaisupaikka=Tampere.}}</ref>
 
Parhaiten tunnettu dualismin muotoilu on peräisin [[René Descartes]]ilta (ns. [[kartesiolainen dualismi]]). Hän katsoi, että mieli oli puhtaasti henkinen ja ei-ulottuvainen, ei-fyysinen [[substanssi]].<ref name="De">{{Kirjaviite | Tekijä=Descartes, René | Nimeke=Discourse on Method and Meditations on First Philosophy | Julkaisija=Hacket Publishing Company | Vuosi=- | Tunniste=ISBN 0-87220-421-9}}</ref> Descartes oli ensimmäinen, joka liitti selvästi [[tietoisuus|tietoisuuden]] ja [[itsetajunta|itsetajunnan]] mieleen, ja erotti tämän aivoista, joka oli järjen keskus. Hän oli näin ensimmäinen, joka muotoili mieli–ruumis-ongelman siinä muodossa kuin se tunnetaan nykyisin.<ref name="De"/>
64 872

muokkausta