Ero sivun ”Emotivismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Yhteiskuntaosio
Rivi 11:
Vaikka moraalinen kytkeminen tunnereaktioihin vaikuttaa ensisilmäykseltä varsin luonnolliselta ratkaisulta, siihen liittyy joitain perustavia ongelmia. Ei ole lainkaan selvää, että moraalinen paheksunta olisi ''vain'' tunne.
 
On esimerkiksi mahdollista, että joku ihminen sanoo pitävänsä väkivallasta mutta tietää samalla väkivallan olevan moraalisesti tuomittavaa. Jos, kuten emotivistit ajattelevat, väite "Väkivalta on väärin" merkitsee samaa kuin väite "En pidä väkivallasta", esimerkkihenkilömme joutuu kohtaamaan sisäisen ristiriidan - samaan aikaan hän pitää ja ei pidä väkivallasta. NäinTämä voidaan ajatellakuitenkin ettätulkita hänjohtuvan väittäävain samaantunteen aikaanja järjen ristiriidasta, ettäkun hänopitut pitäänormit jakoettavat eikieltää pidäluonnollisen väkivallastahalun. Tässä vaiheessa relevanttia onkin, kumpaan moraalin tulisi pohjautua, opittuihin ajattelumalleihin vai tunteeseen, kun ne puoltavat eri kantoja. Vai voivatko yleiset ajattelumallimme, joita pidämme järkiperäisiä, ollakin alunperin tunteeseen pohjaavia.
 
Tämän voidaan ajatella kuitenkin johtuvan vain tunteen ja järjen ristiriidasta. Tässä vaiheessa relevanttia onkin, kumpaan moraalin tulisi pohjautua, kun tulkinnat ovat erilaiset. Osa moraalistamme kumpuaa yhteiskunnasta ja ajattelukaavamme ovat osin opittuja ja näin järkeen pohjaavia. Emotivismin kannalta voidaan kuitenkin ajatella, että yhteiskunta on opettanut meidät tuntemaan ja suhtautumaan tiettyihin asioihin tietyllä tavalla ja näin voimme luottaa moraali-intuitioomme. Osa emotivisteista uskoo, tuon moraali-intuition olevan evoluution tulosta.
==Moraali yhteiskunnassa==
Osa moraalistamme kumpuaa yhteiskunnasta ja ajattelukaavamme ovat osin opittuja. Näin moraalimme ehkä ensisilmäyksellä vaikuttaa järkeen pohjaavalta ajatusmallilta, jonka olemme oppineet lapsena, kun meiltä on kielletty tiettyjä tekoja ja sallittu toisia tai olemme analysoineet tekojemme seurauksia. Emotivismin kannalta voidaan kuitenkin ajatella, että ihminen voi myös oppia tuntemaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi vaikka ihminen ei luonnostaan vieroksu hien hajua, hän oppii, ettei hieltä haiseminen julkisesti ole järin korrektia, ja tämä koodautuu myös hänen tunnepohjaiseen moraaliinsa ja hän saattaa alkaa tuottaa sellaisia lauseita, kuin "Hyi, mikä hien haju!". Tällöin emotivisti tulkitsee, että hänen halunsa ovat mukautuneet yhteiskuntaan. Jos tätä mukautumista, joka alkaa lapsuudessamme, ei tapahtuisi, ihminen voisi toimia hyvin egoistisesti halujensa varassa ja rikkoa yhteiskunnan normeja. Unelmatapauksessa yhteiskunta on kuitenkin opettanut meidät tuntemaan ja suhtautumaan tiettyihin asioihin tietyllä tavalla ja näin voimme luottaa moraali-intuitioomme valintoja tehdessämme.
 
Osa emotivisteista uskoo tuon moraali-intuition olevan evoluution tulosta; laumaeläin, joka ei pysty huomioimaan laumansa konventioita ja muita jäseniä, menehtyy nopeasti yksin, kun taas sympatian tuntoiset, jotka kunnioittavat lauman konventioita, selviävät.
 
==Katso myös==
*[[Eettinen intuitionismi]]