Ero sivun ”Kalle Rouni” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lumppi (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana [[Tampere|Tampereella]] ja [[Pori]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Turun Teatteri]]in. Rounin [[homoseksuaalisuus|homoseksuaalisuuden]] ja muiden ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen.
 
Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Rounin tunnetuin rooli oli [[August Ahlqvist]] Suomen kansalliskirjailija [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa [[''Minä elän]]'' ([[1946]]). Hänellä oli hieman suurempia rooleja elokuvissa [[Erehtyneet sydämet]] ([[1944]]), ''[[Lakeuksien lukko]]'' ([[1951]]) ja ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'' ([[1951]]).
 
Aikoinaan Rouni kuului myös [[Punainen Mylly|Punaisen Mylly]]n, [[Radioteatteri]]n ja [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan ''[[Rakkautensa uhri]]'' ([[1945]]).
 
Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana [[21. lokakuuta]] [[1962]] Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt [[Se alkoi omenasta]].