Ero sivun ”Toivo Mäkelä” versioiden välillä

1 merkki lisätty ,  12 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teatterissa, muun muassa Kotkan teatterissa, jossa hän tapasi tulevan ja sittemmin elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]]-filmatisoinnissa ''Pitkäjärveläiset'' ([[1951]]) ollessaan tuolloin jo 42-vuotias. Mutta tämä ei kuitenkaan urakehitystä haitannut, sillä Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja sitten tv-rooleissa aina kuolemaansa saakka vuoteen 1979. Hänet on haudattu Helsinkiin [[Malmin hautausmaa]]lle vaimonsa Irma Seikkulan kanssa, kortteliin 30-4-125.
 
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin edellisen ohjaamissa elokuvissa ''[[Elokuu]]'' ([[1956]]) ja ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' ([[1962]]). Ensimmäisessä hän näyttelee juoppoa kanavanvartijaa ja jälkimmäisessä hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa ''Pähkähullu Suomi'' ([[1967]]). Viimeiseksi suureksi elokuvarooliksi jäi (taas kerran) alkoholisoituneen valokuvaajan rooli [[Rauni Mollberg]]in lämminhenkisessä komediassa ''Aika hyvä ihmiseksi'' ([[1977]]) Irma Seikkulan esittäessä hänen vaimoaa. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan [[Jussi-palkinto|Jussi-patsaan]].
 
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva ja tv-rooleja hänelle kertyi lähes 50 kappaletta. Vuonna [[1960]] hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla. Mäkelän veli oli näyttelijä [[Taito Mäkelä]].
Rekisteröitymätön käyttäjä