Ero sivun ”Edwyn Alexander-Sinclair” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p hienosäätö
Ism (keskustelu | muokkaukset)
kuva
Rivi 1:
'''Sir Edwyn Alexander-Sinclair''' ([[1865]]- [[1945]]) oli brittiläinen [[kontra-amiraali]], joka johti 1918 lopussa Baltiaan laivasto-osaston tukemaan virolaisten ja latvialaisten taistelua [[Neuvosto-Venäjä]]ä vastaan.
[[Tiedosto:HMS Cardiff.jpg|thumb|HMS Cardiff]]
 
Osastoon kuuluivat lippulaivana risteilijä [[HMS Cardiff]], 6. kevytristeilijälaivueen [[HMS Cassandra]], [[HMS Caradoc]], [[HMS Ceres]] ja [[HMS Calypso]], kukin uppoumaltaan 4 100 tn. Laivueen suojana oli 13. laivueen yhdeksän V- ja W-luokan hävittäjää sekä seitsemän muuta laivaa 3. raivaajalaivueesta.
 
Kööpenhaminassa risteilijät ja hävittäjät tankattiin säiliölaivoista, mutta Tow-luokan raivaajille ei ollut hiiltä hiililaiva Tregarthin ajettua miinaan jääden matkalle. Myös sen tilalle käsketty hiilaiva ajoi Pohjanmerellä miinaan upoten. Vasta tammikuussa 1919 saatiin kolmas hiililaiva perille Kööpenhaminaan.
 
Laivasto-oasto eteni Baltiaan ilman raivaajia miinakarttojen varassa [[HMS Cardiff]]inCardiffin johdolla. [[5. joulukuuta]] [[1918]] risteilijä [[HMS Cassandra]] ajoi saksalaiseen merimiinaan Saarenmaan lähellä. Konehuoneen alla räjähtänyt miina mursi rungon kahdesta kohtaa. Hävittäjät [[HMS Vendetta]] ja [[HMS Westminster]] pelastivat 440 merisotilasta. Laivaväestä kuoli noin 10. Risteilijä [[HMS Calypso]] evakuoi pelastuneet. Myös törmäyksissä vaurioituneet hävittäjät [[HMS Verulam]] ja [[HMS Westminster]] palasivat Britanniaan.
 
Muu osa laivoista saapui Tallinnaan [[12. joulukuuta]] [[1918]]. Tallinnassa vallitsi elintarvike ja hiilipula. Neuvosto-Venäjän 7. armeija oli vallannut marraskuun loppuun mennessä [[Narva]]n, [[Valga]]n ja Tarton, jolloin Tallinna oli uhattuna. Alexander-Sinclair ylitti valtuutensa ja ryhtyi tukemaan virolaisia joukkoja hyökkäystoimin. [[HMS Cardiff]], [[HMS Caradoc]] sekä viisi hävittäjää siirrettiin Narvan edustalle ja niiden tykkitulella tuhottiin joen ylittävä silta.
 
Brittiläinen laivasto-osasto eristi Neuvosto-Venäjä Itämerenlaivaston [[Kronstadt]]iin ja toimitti 5 000 kivääriä virolaisille Tallinnan puolustamiseksi. Laivasto-osasti lisäksi takavarikoi kaksi venäläistä miinanlaskijaa, Spartakin ja Avtroilin Tallinnan edustalla ja lahjoitti ne virolaisille [[Viron laivasto]]n perustaksi. Samalla osasto vangitsi neuvostovenäläisen laivastosihteerin, joka johti Neuvosto-Venäjän Itämeren laivastoa perunasäkkien alta toisesta takavarikoitavista aluksista.
 
[[30. tammikuuta]] [[1919]] Viron maaneuvoston jäsenet sosiaalivallankumouksellisia lukuun ottamatta jättivät Alexander-Sinclairille muistion, missä he pyysivät brittihallitusta miehittämään Viro ja ottamaan se sotilaalliseen suojelukseensa. Tilanne oli kuitenkin jo sen verran rauhoittunut, että Alexander-Sinclair siirsi osan aluksista [[Liepaja]]an, mm. [[HMS Cardiff]]inCardiffin ja [[HMS Ceres]]in sekä osan hävittäjistä jättäen kuitenkin Tallinnaan komentaja Thesigerin johtoon Britanniasta palanneen [[HMS Calypso]]nCalypson sekä miinanlaskijat [[HMS Princess Margaret]]in sekä [[HMS Angora]]n.
 
Alexander-Sinclairin ja hänen seuraajansa [[Walter Cowan]]in aikana itämerellä toimi kahdeksan moottoritorpedovenettä, jotka upottivat Kronstadtissa kaksi taisteluristeiljää ja huoltolaivan.