|
[[Kuva:Cervates jauregui.jpg|frame|Cervantes. Juan de Jaureguin nimiin laitettu väärennös, luultavasti 1900-luvun alusta. Ainoa luotettava kuvaus Cervantesin ulkonäöstä sisältyy hänen omaan esipuheeseensa ''Opettavaisten kertomusten'' alussa, sillä yhtään autenttiseksi todistettua muotokuvaa hänen elinajaltaan ei tunneta.]]
'''Opettavaisia kertomuksia''' (''Novelas ejemplares'') on [[Miguel de Cervantes Saavedra]]n vuonna [[1613]] ilmestynyt [[novelli]]kokoelma, jota pidetään hänen merkittävimpänä teoksenaan [[''[[Don Quijote'']]''n jälkeen. Kokoelman tarinoissa käytetään lähes kaikkia kirjoittamishetkellä olemassa olleita [[proosa|proosatyylejä]]. Parissa novellissa mukana on lisäksi jonkin verran lyriikkaa, ja viimeinen kertomus koostuu osittain teatterinomaisesta vuoropuhelusta. ''Opettavaisten kertomusten'' novelleilla on ollut suuri merkitys myös [[uusi aika|modernin]] [[romaani|romaanikirjallisuuden]] syntyyn. Teoksen täydellinen suomenkielinen käännös ilmestyi ensi kerran vuonna [[2007]]. Se on suomentanut Arto Rintala ja julkaissut [[Faros-kustannus]].
== Cervantes ja novellikirjallisuus ==
''Opettavaisten kertomusten'' ilmestyessä nykyespanjassa romaania merkitsevä termi ''novela'' tarkoitti lähinnä keskipitkää proosakertomusta, joskin samaa termiä käytettiin myös uutislehtisistä ja tietyissä slangiyhteyksissä[[slangi]]yhteyksissä myös pötypuheesta. TeoksenTeoksensa esipuheessa Cervantes toteaa itse olevansa ensimmäinen espanjaksi[[espanja]]ksi kirjoittava novellisti. Väite pitääkin paikkansa sikäli, että ennen Cervantesia novelli (lyhyenä ja [[anekdootti|anekdootinomaisena]] proosakertomuksena) kuului enimmältä osin [[Giovanni BoocaccioBoccaccio]]n ''[[DekameroneDecamerone]]''a seuranneen italialaisen kirjallisuuden pariin.
Aina 1300-luvun lopulta saakka novellikirjallisuus oli seuraillut Boccaccion ja [[''[[fabliau'']]''-tyyppisten lyhyiden, kaskumaisten tarinoiden viitoittamaa linjaa. Cervantes yhdisti tähän perinteeseen tiukemmin aikalaistodellisuuden sidotun ajan ja paikan, ja syvensi hahmopsykologiaa huomattavasti.
[[Kuva: La_sevilla_del_sigloXVI.jpg|frame|Cervantesin aikana [[Sevilla]] oli Espanjan vaurain ja väkirikkain kaupunki. Monet hänen novelleistaan sijoittuvat ainakin osittain niille seuduin.]]
== Opettavaisuus ja moraali ==
Alkuperäisessä nimessä ''Novelas ejemplares'' yhdistyy kaksi hyvin vastakkaista proosaperinnettä: toisaalta eroottissävyisenä, moraalittomana ja "halpana" pidetty viihteellinen novellikertomusperinne ja toisaalta kirkollisissa yhteyksissä käytetty opettavainen [[exempla]]-kirjallisuus. Cervantesin käsitys kirjallisuuden opettavaisuudesta ei kuitenkaan ole kokoelman tarinoiden perusteella millään tavoin yksioikoinen tai moralisoiva. Kertomusksissa
Cervantesin käsitys kirjallisuuden opettavaisuudesta ei kuitenkaan ole kokoelman tarinoiden perusteella millään tavoin yksioikoinen tai moralisoiva. Kertomuksissa tarkastellaan moraalisia kysymyksia verrattain [[moderni]]in sävyyn; Cervantes ei useinkaan pyri osoittamaan tiettyjä toimintatapoja yleispätevästi "oikeiksi" tai "vääriksi" vaan hän tarkastelee henkilöitään annetuissa tilanteissa ja selvittelee syitä siihen, mikä heidät on kyseiseen tilanteeseen johtanut.
Kokoelman yleisssävy on kuitenkin moraalisten opetusten kannalta hyvin ristiriitainen, joten voidaan olettaa, että uudentyyppistä novellimuotoa kehitellessään Cervantes itse asiassa suunnittelikin novellinsa "opettavaisiksi" nimenomaan kirjallisessa mielessä.
== Kertomusten teemoja ==
Lähes kaikissa novelleissa toistuvia teemoja ovat matkustaminen ja naamioituminen. Monet keskeiset henkilöt kätkeytyvät tarkoituksellisesti tai sitä itse haluamattaan lukuisten identiteettien ja erilaisten muodonvaihdosten taakse. Alituinen liikkeellä olemainen ja uusiin paikkoihin ja vieraisiin kansoihin tutustuminen näyttelevät yhtä lailla tärkeää osaa henkilöhahmojen muotoutumisessa.
Cervantes toi novelleissaan ensimmäistä kertaa monet kulttuurisina toisina pidetyt ryhmät espanjalaiseen kirjallisuuteen. Opettavisten kertomusten novellit liikkuvat [[romanit|mustalaisten]], [[islam|islamilaisten]], pohjoisemman [[Eurooppa|Euroopan]] [[protestantismi|protestanttien]] ja erilaisten alamaailman edustajien parissa. Ottaen huomioon [[Filip II]]:n ja tämän seuraajien aikana vallinneen tiukan kirkollisen ja maallisen [[sensuuri]]n (mm. ''Opettavaisia kertomuksia'' oli tarkastamassa kolmen [[inkvisitio]]n alaisen kirkonmiehen ja yhden maallisen asiantuntijan ryhmä) Cervantes käsittelee näitä ryhmiä perinteisesti vihattuja tai ylenkatsottuja kaiken kaikkiaan hyvin rohkeasti ja humaanisti.
Matkat, naamiot, rakkaus, toiseus.
== Kokoelman tarinat ==
''Opettavaisiin kertomuksiin'' sisältyy kaikkiaan 12 tarinaa. Tarinat luokitellaan usein väljähkösti "realistisempiin" ja "italialaistyyppisiin" ts. idealisoivampiin kertomuksiin.
Kokoelman novelleista ''Rinconete ja Cortadillo'' sekä ''Mustankipeä extremaduralainen'' tunnetaan myös varhaisempiina versioina. Molemmat löytyvät noin vuoteen [[1605]] ajoittuvasta Sevillan piispan yksityiskokoelmiin tehdystä nimettömästä käsikirjoituksesta. Käsikirjoitukseen sisältyy myös novelli ''La tía fingida'', jonka tekijästä ei ole varmaa tietoa, vaikkakin se joidenkin tutkijoiden mielestä saattaa myöskin olla Cervantesin tuotantoa.
[[Kuva: Monumento a Cervantes (Madrid) 08.jpg|left|thumb|"La Gitanilla" (''Mustalaistyttö''). F. Coullaut-Valera, 1960. Veistosryhmä Cervantes-monumentissa Madirdin[[Madrid]]in Plaza de Españalla.]]
'''''Mustalaistyttö.'''''. Kiertelevän mustalaisjoukon maailmaan sijoittuva kokoelman pitkä avaustarina kertoo älykkään ja viehättävän mustalaistyttö Preciosan ja häneen tulisesti rakastuneen aatelispojan Juan de CarcamonCárcamon tarinan. Juan hylkää rikkaan kotinsa ja naamioituu mustalaispoika AndresAndrés Caballeroksi todistaakseen Preciosalle kykenevänsä romanttisen hullantumisen lisäksi myös ystävyyden ja toverillisuuden pohjalta nousevaan rakkauteen. Preciosan oma elämäntarina pohjautuu vanhalle kansansatuaiheelle, ja osa huumorista syntyykin tarinan edetessä, kun Cervantes mm. puhuttelee lukijoitaan ja kiinnittää näiden huomion tarinansa [[klisee|kliseisimpiin]] kohtiin.
'''''Antelias rakastaja''''' on rakennettu 1500- ja 1600-luvuilla muodissa olleen myöhäiskreikkalaisen seikkailu- ja rakkaustarinan mallin mukaan. [[Osmanien valtakunta|Turkkilaisten]] [[merirosvous|merirosvojen]] vangiksi joutunut ---Ricardo seikkailee [[Välimeri|Välimerellä]] yhdessä uskonluopioystävänsä Mahamutin kanssa pelastaakseen toisen kaapparijoukon nappaaman kylmäkiskoisen rakastettunsa Leonisan. Toisin kuin edellisen tarinan suhteen, ''Anteliaan rakastajan'' esittelemää rakkauskäsitystä voidaan tulkita myös ironian[[ironi]]an kannalta, mihin jo tarinan nimikin osaltaan viittaa. ''Englantilaisen espanjattaren'' tavoin tarina asettaa [[katolisuus|katoliset]] ja "vääräuskoiset" rinnakkain
[[Kuva: Monumento a Cervantes (Madrid) 07.jpg|right|thumb|"Rinconete y Cortadillo" (''Rinconete ja Cortadillo")''. F. Coullaut-Valera, 1960. Veistosryhmä Cervantes-monumentissa MadirdinMadridin Plaza de Españalla.]]
'''''Rinconete ja Cortadillo.'''''. Vauhdikas ja humoristinen veijaritarina kuvaa parin päivän tapahtumia kahden teini-ikäisen rikollisen, Rinconeten ja Cortadillon, elämässä 1580-luvun Sevillan alamaailman parissa. Tarinan railakas huumori on tehnyt siitä yhden Cervantesin suosituimmista kertomuksista kautta aikojen.
'''''Englantilainen espanjatar''''' sijoittuu kuningatar [[ElizabethinElisabet I]]:n ajan [[Englanti]]in, jota Cervantesin Espanjassa pidettiin yleisesti maan pahimpana eurooppalaisena vihollisvaltiona; Cervantesin novellissa "vääräuskoinen" kuningatar esitetään kuitenkin hyvin myönteisessä, miltei ihailevassa valossa. Englantiin kaapatun espanjalaistytön IsableanIsabelan ja tämän omistajaperheen pojan Ricaredon tarinassa käsitellään uusplatonistisessa hengessä eroottisen rakkauden kasvamista henkiseksi rakkaudeksi.
'''''Lisensiaatti Lasinen.'''''. Hieman ''Don Quijoten'' tarinaa muistuttavaa tragikoomista novellia pidetään yhtenä Cervantesin erikoisimmista lyhyistä kertomuksista. Keskiaikaisen narritarinan kehyksiin sovitettu kertomus kuvailee köyhistä oloista saapuneen, salaperäisen lisensiaatti Tomás Rodajan retkiä sotilasjoukon riveissä ja myöhempää suurta menestystä yliopistomaailmassa, kunnes hänen mielenterveytensä romahtaa taidottoman puoskarin noitakeitosten nauttimista seuranneen pitkän sairauden tuloksena. Mielipuoli Tomás muuttuu "lisensiaatti Lasiseksi", joka vaeltelee pelkkään kaapuun pukeutuneena kerjäläisenä ihmisten joukossa ja kritisoi kaikkea näkemäänsä milloin karkeasti, milloin nokkelasti.
'''Veren voima.'''. ''Opettavaisten kertomusten'' lyhyin novelli on osoittautunut jälkimaailman silmissä kaikkein kiistellyimmäksi; omana aikanaan tarina sai kuitenkin paljon kehuja osakseen. Veren voima kertoo raiskatun Leocadian kärsimyksistä, ja tavasta, jolla hän lopulta saa huoltajan aviottomalle lapselleen. Viime kädessä, Leocadian ystävien suunnittelemista juonista huolimatta, perikatoon tuomitun Leocadian tilanteen ratkaisee pikemminkin jumalalliseksi armoksi tulkittava [[deus ex machina]].
[[Kuva: Coloquio.jpg|thumb|''Koirien keskustelu''. Kuvitusta vuoden [[1783]] painoksesta.]]
'''''Mustasukkainen extremaduralainen.'''''. Cervantesin yllättävä versio Boccaccio-tyyppisestä, jo keskiajalla suositusta "vanha mies, nuori vaimo ja komea rakastaja" -teemasta. Cervantes kääntää novellissaanpetollisen nurinniskoinvaimon totututja asetelmatviattoman petollisestaaviomiehen vaimosta[[stereotyyppi|stereotypiat]] ja viattomasta aviomiehestänurinniskoin. Novellissa näkyy vahvasti Cervantesin pyrkimys lisätä vanhoihin tarinaaiheisiintarina-aiheisiin realistista todentuntua käsittelemällä läheisesti henkilöiden taustoja ja tutkimalla niiden pohjalta henkilöidensä psykologiaa.
'''''Ylhäinen kyökkipiika''''' pohjautuu samantapaiselle vauvana kadonneesta rikkaasta tytöstä kertovalle tutulle kansansatuaiheelle kuin ''Mustalaistyttö''. Veijari- ja rakkaustarinan konventioita[[konventio]]ita yhdistelevässä novellissa päähenkilöiksi kuitenkin nousevat pikemminkin kotoaan karkaavat ja ryysyläisiksi naamioituvat nuorukaiset Carriazo ja Avendaño kuin itse "ylhäinen kyökkipiika" Costanza. ''Mustalaistytön'' tavoin myös ''Ylhäisessä kyökkipiiassa'' on tarinan ohella mukana paljon herkistä rakkausballadeista järeään alapäähuumoriin ulottuvaa laululyriikkaa.
'''''Kaksi neitokaista.'''''. 1500- ja 1600-luvulla suosittuun näyttämöaiheeseen pohjautuva tarina kertoo kahdesta petetystä tytöstä, Leocadiasta ja Teodosiasta. Neidot pakenevat kotoaan miehiksi naamioituneina ja lähtevät omilla tahoillaan metsästämään nuorukaista, joka on houkutellut molemmat tytöt esiaviolliseen suhteenseen muiden tietämättä.
'''''Neiti Cornelia''''' pohjautuu myös "viitta ja miekka"-genrenä[[genre]]nä (''la capa y la espalda'') tunnettuihin, erehdyksiin ja vääriin henkilöllisyyksiin pohjautuviin [[farssi|teatterifarsseihin]]. Bolognassa[[Bologna]]ssa opiskelevat nuoret espanjalaiset aatelismiehet don Juan ja don Antonio sotkeutuvat puolittain vahingossa, puolittain uteliaisuuttaan paikallisten mahtisukujen monimutkaisiin naimakauppoihin.
[[Kuva: Casacervantes valladolid lou.JPG|left|thumb|Cervantesin kotitalo Valladolidissa. ''Petollinen naimakauppa/Koirien keskustelu'' tapahtuu Cervantesin kodin lähellä sijainneessa Ylösnousemuksen sairaalassa.]]
'''''Petollinen naimakauppa/Koirien keskustelu.'''''. Kokoelman päättävä pitkä kaksoisnovelli on [[metafiktio|metafiktiivisen]] luonteensa ansoista Cervantesin omaperäisimpiä ja kiehtovimpia tarinoita. Kehystarinassa [[kuppa|kupan]] runtelema juoppo sotilas, vänrikki Campuzaño juttelee vanhan ystävänsä, lisensiaatti Peraltan kanssa pieleen menneestä naimakauppahuijauksestaan. Kehyskertomukseen on upotettu kuumehoureisen vänrikin sairaalassa muistiinmerkitsemä kahden vahtikoiran, Scipion ja Berganzan öinen keskustelu, jossa Berganza kertoo toverilleen elämäntarinansa (joka puolestaan osittain sulautuu ''Opettavaisten kertomusten'' aikaisempiin tarinoihin).
== Lähteet ==
*Cervantes Saavedra, Miguel de: ''Opettavaisia kertomuksia''. Suomennos ja selitykset: Arto Rintala. Esipuhe: Liisa Saariluoma. 2. korjattu painos. Turku: [[Faros-kustannus]], 2008. [[ISBN 978-952-5710-06-9]].
*Cervantes Saavedra, Miguel de: ''Novelas ejemplares''. Edición, introducción y notas de Harry Sieber. 21a edición. Madrid: Cátedra, 2001. [[ISBN 84-367-0221-1]].
[[Luokka: Espanjalainen kirjallisuus]]
[[Luokka: Novellikokoelmat]]
[[Luokka: 1600-luvun kirjat]]
[[cs: Příkladné novely]]
| 