Ero sivun ”Tihon (patriarkka)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 21:
[[Lev Trotski]] käytti hajaannusta hyväkseen: tilanne oli kommunistien klassisen "hajota ja hallitse" -taktiikan mukainen, ja täten antoi hänelle parhaat mahdolliset aseet käteen hänen pyrkiessään lopulliseen kirkon ja uskonnon tuhoamiseen.<ref>Hakkarainen 2002, s. 58 </ref>. Lopputuloksena oli skisma: kaikkiaan 143 piispasta 37 tuki Elävää kirkkoa, 36 vastusti ja loput 70 jäivät odottavalle kannalle. Viranomaiset tukivat aluksi Elävää kirkkoa varsin avoimesti mutta jo vuonna 1924 he olivat kiinnostuneempia skisman lopettamisesta, koska Elävä kirkko ei onnistunut houkuttelemaan riittävästi ortodokseja puolelleen.
 
Patriarkka Tihonin kuoltua huhtikuussa 1925 seurasi pitkä hajaannuksen aika, joka päättyi kun [[NizniNižni-Novgorod]]in metropoliitta [[Sergij]] määrättiin [[Locum tenens]] –patriarkaksi vuonna 1927.
 
==Lähteet==